Järkeni ei riitä (Ylioppilasteatteri)
Näytelmä tarjoaa laajan kattauksen ympäristöahdistuksen eri muodoista. Samalla esitys rakentaa myös toivon ja voimaantumisen mahdollisuuksia.
Näytöksiä on vielä muutama jäljellä tammikuussa, suosittelen.
Näyttämölle tuotavien tunteiden kirjo on värikäs.
Surua luonnolle aiheutetuista tuhoista.
Syyllisyyttä ihmisten erheistä - ja häpeää siitä, miten saatamme olla tällä tavoin toimiva laji.
Avuttomuuden tunteita ahdistavaksi koetun tulevaisuuden edessä.
Iloa ja voimaantumista luonnossa olemisesta, usein yhdessä toisten kanssa.
Tapahtumia ympäröi muovi - tuo elämäntapamme vertauskuvallinen ja samalla hyvin konkreettinen ilmentymä. Muovi tekee kulutuselämämme helpoksi, mutta olemme joutuneet huomaamaan, ettemme pääse siitä eroon. Muovi palaa kummittelemaan Tyynenmeren valtavien muovilauttojen painajaisina. Moni ahdistuu siitä, että mikromuovi tunkeutuu kaloihin, planktoniin ja myös meihin.
Muovi voi olla myös tunnusmerkki tukehtumisen pelosta, jota ympäristöahdistus useissa ihmisissä herättää. Tästä kirjoitin äskettäin Suomen Luonnonsuojeluliiton blogiin, lähtökohtana Hyvän sään aikana -kirjan kansikuva. Järkeni ei riitä -esityksen aikana pelkäsin usein, että joku laittaa muovipeitteen kasvoilleen.
Toivoa ja voimaantumista löytyy yhteen tulemisesta. Jo se helpottaa, että joku uskaltaa tehdä tunteista julkisia. Saamme vertaistukea: emme olekaan yksin, toisetkin tuntevat samankaltaisella tavalla. Toisilta voi myös saada vinkkejä ahdistuksen purkamiseen, vaikkapa sitten metsään huutamisen kautta. Kun majassa istuu yhteisessä piirissä, pääsevät elämänvoimat elpymään. Vaikka tulevaisuudesta ei ole varmuutta, silti voi yhdessä iloita ja nauraa. Kuka tietää, mihin se johtaa? Järki ei riitä sen ennustamiseen.
Näytöksiä on vielä muutama jäljellä tammikuussa, suosittelen.
Näyttämölle tuotavien tunteiden kirjo on värikäs.
Surua luonnolle aiheutetuista tuhoista.
Syyllisyyttä ihmisten erheistä - ja häpeää siitä, miten saatamme olla tällä tavoin toimiva laji.
Avuttomuuden tunteita ahdistavaksi koetun tulevaisuuden edessä.
Iloa ja voimaantumista luonnossa olemisesta, usein yhdessä toisten kanssa.
Tapahtumia ympäröi muovi - tuo elämäntapamme vertauskuvallinen ja samalla hyvin konkreettinen ilmentymä. Muovi tekee kulutuselämämme helpoksi, mutta olemme joutuneet huomaamaan, ettemme pääse siitä eroon. Muovi palaa kummittelemaan Tyynenmeren valtavien muovilauttojen painajaisina. Moni ahdistuu siitä, että mikromuovi tunkeutuu kaloihin, planktoniin ja myös meihin.
Muovi voi olla myös tunnusmerkki tukehtumisen pelosta, jota ympäristöahdistus useissa ihmisissä herättää. Tästä kirjoitin äskettäin Suomen Luonnonsuojeluliiton blogiin, lähtökohtana Hyvän sään aikana -kirjan kansikuva. Järkeni ei riitä -esityksen aikana pelkäsin usein, että joku laittaa muovipeitteen kasvoilleen.
Toivoa ja voimaantumista löytyy yhteen tulemisesta. Jo se helpottaa, että joku uskaltaa tehdä tunteista julkisia. Saamme vertaistukea: emme olekaan yksin, toisetkin tuntevat samankaltaisella tavalla. Toisilta voi myös saada vinkkejä ahdistuksen purkamiseen, vaikkapa sitten metsään huutamisen kautta. Kun majassa istuu yhteisessä piirissä, pääsevät elämänvoimat elpymään. Vaikka tulevaisuudesta ei ole varmuutta, silti voi yhdessä iloita ja nauraa. Kuka tietää, mihin se johtaa? Järki ei riitä sen ennustamiseen.
Kommentit
Lähetä kommentti