Miten puhua lapselle ilmastonmuutoksesta?


1. Koe myötätuntoa itseäsi kohtaan: on ymmärrettävää, että tämä aihe on vaikea.

On vaikeaa, että lasten kanssa joutuu käsittelemään tällaista aihetta. Mutta emme voi valita sitä maailmanaikaa, jossa elämme. Nykyaikana on pakko käsitellä ilmastonmuutosta myös lasten kanssa, sopivana hetkenä ja sopivassa ikävaiheessa.

2. Vietä ensin aikaa omien tunteidesi ja näkemystesi äärellä.

Se, mitä itse tunnemme ja ajattelemme, vaikuttaa paljon siihen, miten käsittelemme asiaa. On olennaisen tärkeää, että aikuinen kuulostelee riittävän paljon itseään. Mitä minä tunnen? Koenko toivoa tai epätoivoa? Mitä ajattelen yksilön vastuusta suhteessa yhteiskunnan vastuuseen? Onko pienillä teoilla mielestäni merkitystä?

Aikuisille on tarjolla omaa tukimateriaalia. Tätä olisi hyvä suomentaa lisää. Suomeksi on tarjolla ”10 suositusta ympäristöahdistuneelle”, jota voi käyttää soveltuvin osin, vaikkei kokisikaan olevansa kovin ahdistunut. Englanniksi suosittelen Australian psykologijärjestön hyviä materiaaleja. Jos energiaa riittää, voit perustaa toisten kanssa jopa oman ilmastotunteet-vertaisryhmän.

3. Aloita kuulostelemalla lapsen tilannetta.

Mitä hän tietää? Mitä hän tuntee? Nykyään jo varsin pienet lapset saattavat kuulla ilmastonmuutoksesta. Jos lapsi ilmaisee tietävänsä asiasta, voit kysyä: ”Mitä ajattelet siitä?” tai ”Mitä olet kuullut siitä?” Sitten kun ilmenee, että lapsi pohtii asiaa, on tärkeää kysyä: ”Miltä se sinusta tuntuu?”

4. Muista, että täysi vaikeneminen on huono ratkaisu.

On ymmärrettävää, että aikuiset kokevat usein halua vältellä vaikeita ympäristöaiheita. Mutta vaikeneminen on huono vaihtoehto. Silloin lapsi tai nuori kokee, että aikuiset eivät joko tiedä tai välitä.

Kannattaa tarjota sopivia tilaisuuksia asiasta puhumiseen. Paikka ja aika vaikuttavat: esimerkiksi retkellä voi olla helpompi puhua kuin kotona. Yksi hyvä tapa kutsua lasta/nuorta keskusteluun on se, että kerrot omista valinnoistasi ja niiden arvopohjasta. Esimerkiksi:
”Käytän usein junaa, koska se säästää luontoa.”
”En heitä ruokaa roskiin, koska ruoan tuottaminen kuluttaa luonnonvaroja ja ruoka kannattaa nauttia loppuun.”
"Äänestän näissä vaaleissa sellaista ehdokasta, joka ottaa ilmastoasiat tosissaan."
Tällaisia esimerkkilauseita voi käyttää myös me-muodossa, jolloin se viittaa enemmän ”meidän perheen” yhteiseen meininkiin.

Muista myös, että faktakysymyksissä on täysin luvallista sanoa, ettet vielä tiedä, mutta voimme yhdessä hankkia lisää tietoa. Esimerkiksi Ilmasto-opas ja avoin yliopistokurssi Ilmasto.Nyt tarjoavat helposti lisätietoa.

5. Anna lapsen tunteille olemassaolon oikeus.

Tämä merkitsee sekä tilan antamista että lapsen tunteiden vahvistamista sanallisesti. Esimerkiksi: ”Huomaan, että sinua surettaa ilmastonmuutos. Ymmärrän sen hyvin, sillä se surettaa minuakin.”

Eniten malttia ja viisautta tarvitaan sellaisten tunteiden kohdalla, jotka ovat kulttuurissamme vaikeita. Olennainen esimerkki on suuttumus. Tuhoavaa raivoa pitää välttää, mutta oikeutettu suuttumus on terve tunne, jota ei tulisi tuomita. Voit osoittaa ymmärrystä esimerkiksi sanomalla: ”Huomaan, että sinua suututtaa se, etteivät päättäjät tee enemmän ilmastoasioissa.” Ja sitten kun suuttumus on vähän laantunut: ”Mitä ajattelet, miten voisimme yhdessä kanavoida tuota suuttumusta toiminnaksi? Voisimmeko esimerkiksi…?”

6. Ilmaise aikuisen näkökulmasta sekä turvallisuutta että kanssa-tuntijuutta.

Moni aikuinen arastelee omien tunteidensa näyttämistä, mikä on ymmärrettävää. Meihin vaikuttaa se pitkä ja ristiriitainen perinne, joka kulttuurissamme on tunteiden näyttämiseen liittyen. Esimerkiksi surun näyttämistä on usein pidetty heikkoutena, etenkin miesten kohdalla. Tunnetutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että ihmiselle on tärkeää saada näyttää tunteitaan toisille.

Aikuisen välittämä turvallisuuden ilmapiiri tarkoittaa sitä, että ei ole hyväksi, jos aikuinen usein romahtaa lohduttomaan itkuun lapsen seurassa. Mutta sen sijaan se, että aikuinen joskus näyttää suruaan, on lapselle erittäin tärkeä asia. Lapsi oppii sitä kautta malleja siitä, että tunteet ovat osa ihmiselämää ja että niitä voi käsitellä toisten kanssa.

Kun aikuinen ilmaisee omia tunteitaan, vaikkapa vain toteamalla niiden olemassaolon (katso surua käsittelevä lause kohdasta 5), on seurauksena se, että lapsi ja aikuinen ovat samalla puolella. Aikuisesta tulee kanssa-tuntija, kanssaihminen. Tämä on tärkeää myös siksi, ettei ilmastonmuutoksesta muodostuisi sukupolvia erottava tekijä.

7. Harjoittakaa yhdessä tunnetaitoja.

Tunnetaitojen opetus on vasta vähitellen lisääntymässä eri asteilla. Aikuiset voivat opetella samalla omia tunnetaitojaan kun käyvät aiheeseen liittyviä materiaaleja läpi lasten kanssa (esim. Tunnehetket, Mitä sä rageet?). Yleinen tunnetaitojen opettelu auttaa paljon ympäristötunteiden suhteen.

Eräitä keskeisiä viestejä, joita aikuisten olisi tärkeää antaa omalla käytöksellään ja kasvatustyössään:
- tunteita kannattaa tuoda esiin eikä vain padota sisälle, mutta ketään ei saa vahingoittaa (esimerkiksi: suuttumus on terve tunne, mutta tuhoavaa raivoa pitää välttää)
- tunteita voi oppia tunnistamaan ja käsittelemään: oman kehon kuuntelu ja huomioiminen on tärkeää

Voi kertoa esimerkkejä siitä, miten itse parhaimmillaan pärjäät vaikeiden tunteiden kanssa (esimerkiksi: ”menen juoksemaan”; ”puhun parhaiden ystävieni kanssa”; tai ”kun surettaa eniten, sytytän kynttilän turvalliseen paikkaan.”)
On myös hyvä kertoa lapselle, jos aikuisella on itsellään sellainen tunnetila, joka vaikuttaa hänen käytökseensä. Esimerkiksi: ”Isä on tänään aika surullinen, kun tämä helle on jatkunut niin pitkään ja maanviljelijät kärsivät siitä paljon. Jos vaikutan vähän poissaolevalta tai ärtyisältä, se johtuu siitä [eikä ole mitenkään sinun vikasi].” Tämä paitsi auttaa lasta ymmärtämään, mistä on kyse, myös samalla kasvattaa tunneviestintään.

8. Kerro käytännön esimerkkejä siitä, mitä ihmiset tekevät ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Näitä löytyy paljon vaikkapa Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo -kirjan luvusta 38.


Eräitä esimerkkejä:
- Miljoonat ihmiset ympäri maailmaa tekevät jatkuvasti työtä sen eteen, että ilmastonmuutosta ehkäistään ja siihen varaudutaan paremmin.
- Monet nuoret ihmiset ovat vapaaehtoisesti vähentäneet kulutustaan ympäristösyistä (tätä voi konkretisoida lapselle esimerkeillä: käyttävät vähemmän sähköä ja öljyä, ostavat vain mitä tarvitsevat jne.)
- On perustettu uusia yhteisöjä ja yrityksiä, jotka tekevät ilmastotyötä.

9. Miettikää yhdessä, mitä voisitte lapsen kanssa tehdä ympäristön hyväksi.

Pienet asiat voivat olla kasvatuksellisesti merkittäviä, sillä niistä välittäminen voi ohjata lasta ylipäätään välittämiseen. Samalla on vähitellen kasvatettava siihen, että suuria linjauksia on tehtävä päättäjien toimesta. Lapset syyllistyvät helposti ja myös siksi on tärkeää, ettei ilmastotyötä sidota pelkästään yksittäisiin valintoihin (esim. ”sammuta valot, ettei ilmastonmuutos pahene”).

Voit puhua lapsen kanssa esimerkiksi seuraavan kaltaisista aiheista. ”Voisimmeko…”
a) … yhdessä lähettää viestejä kahdelle kansanedustajalle ja kunnan/kaupunginvaltuutetulle siitä, että haluamme tehokkaampia ilmastotoimia?
b) … yhdessä tehdä jotain käytännön asioita, kuten istuttaa puuntaimen?
c) … mennä yhdessä perjantaiaamupäivänä Eduskuntatalon eteen Istumme Gretan kanssa -ilmastomielenilmaukseen?


10. Viettäkää yhdessä aikaa luonnossa

Luonnossa ajan viettäminen kasvattaa voimavaroja. Se vahvistaa yhteyttä ihmisten välille ja ihmisten sekä muun luonnon välille. Myös kaupungissa on mahdollista viettää aikaa puistoissa ja rannoilla.

Ympäristötunteiden käsittelyssä auttaa paljon se, jos voi elää asioita läpi kehonsa kautta. Lapset reagoivat luonnostaan asioihin hyvin kehollisesti. Kaikenlainen liikunta ja fyysinen yhdessäolo luovat voimavaroja. Pieniä lapsia kannattaa pitää paljon sylissä. Tällainen toiminta luo edellytyksiä ilmastonmuutoksesta puhumiselle ja usein tuota puhumista voi yhdistää luontomaastoihin.

Jos esimerkiksi kouluikäisen lapsen kanssa keskustelette vaikeista asioista, on hyvä tehdä keskustelun jälkeen jotain kokonaisvaltaista yhdessä. Tämä auttaa tunne-energian rakentavassa suuntaamisessa.


Kimmoke tämän tekstin julkaisulle oli YLE:n 6.11.2018 julkaisema juttu "Miten puhua lapsille ilmastonmuutoksesta". Näkemykset ovat Panu Pihkalan omia tulkintoja erilaiseen tutkimukseen perustuen.


Kirjallisuutta ja lisätietoa

* Alakouluikäisten kanssa puhumisesta: https://openilmasto-opas.fi/alakoulu/
- soveltuu myös muille kuin opettajille
- sisältää hyvän kirjallisuusluettelon

Australian psykologijärjestö on julkaissut aiheesta mainiot, ytimekkäät oppaat.
* Kuinka puhua lapsille ilmastonmuutoksesta?
* Miten ilmastonmuutos vaikuttaa kasvatukseen - mitkä taidot ovat tärkeitä?

* "Parenting in an Age of Climate Change," tasokas lehtijuttu.
Sisältää hyvän kiteytyksen: "A delicate balance between conveying the seriousness of the problem and giving tools; a tricky dance between alarm and hope."

* Hyvä ja todella ytimekäs muistilista suomeksi
(liittyi vuonna 2007 tehtyyn lehtijuttuun)

Kommentit

  1. Omassa lapsuudessani meitä peloteltiin tulvilla, myrskyillä, heinäsirkoilla, kuivuuksilla, helvetin tulilla ja erilaisilla sairauksilla. Kaikilta niiltä sai suojaa jos rukoili ja eli herran nuhteessa. Jumala sitten armossaan pelasti ihmiskunnan, joka syntisenä elosteli mässäillen seitsemän kuolemansyntinsä kanssa.

    Yllättävää kyllä, ydinsota ei tullut eikä taivas tippunut niskaamme, vaikka Asterixin mukaan niin olisi pitänyt käydä jo pari tuhatta vuotta. Ehkä tällä kertaa maailmanlopun ennustajat onnistuvat paremmin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

10 suositusta ympäristöahdistuneelle

Ärjän festarit veivät toiseen maailmaan