Hyvä suru sentään! (Good Grief Network)
Apua ympäristöahdistuksen käsittelyyn, osa 2
(Osa 1: ”10 suositusta ympäristöahdistuneelle” löytyy täältä)
”Good grief!” huudahtaa Tenavat-sarjakuvassa Jaska
Jokunen. Lause on usein suomennettu ”Hyvä tavaton!”. Kirjaimellisesti kyse on
surusta. Grief-sanalla on myös kiinnostava yhteys vastoinkäymisiin, vääryyksiin
ja valituksiin, joita grievance-sana ilmentää.
Vertaisryhmiä
ilmastoahdistukseen
Kaikilla näillä merkityksillä on yhteytensä siihen, että
yksi uraauurtava ympäristöahdistuksen käsittelyverkosto on ottanut nimekseen
Good Grief Network. Yhdysvaltalainen
verkosto välittää kotisivuillaan lukuisia toimintaideoita ja
lisätietoresursseja. Sivustolta löytyy esimerkiksi oikein hyödyllinen luettelokirjallisuudesta ja nettilinkeistä.
Toiminnan ytimen muodostaa 10 kohdan ohjelmalle perustuva pienryhmätoiminta.
Verkostolla on kaksi perustajajäsentä, Laura Schmidt ja
Aimee Reau. Schmidt kehitti alun perin 9 kohdan ohjelman lopputyössään Utahin
yliopiston Environmental Humanities -ohjelmassa. Hän oivalsi kaksi pääasiaa:
ympäristöasiat ovat lukuisille ihmisille vaikeita tunnetasolla ja tähän
tarjotaan erittäin vähän tukea. Schmidt sovelsi omia kokemuksiaan Alkoholistienaikuiset lapset -ryhmistä ja loi AA-tyylisen fasilitoidun
vertaisryhmän mallin ympäristöahdistuksen käsittelyyn. Fokuksena on ollut
ilmastonmuutos.
Aiheet ja suosio
Sanakirjamääritelmän mukaan ”Good Grief!”-huudahdus ilmaisee
järkytystä, yllätystä ja vastenmielisyyttä. Ihminen on kohdannut jotain, joka
tyrmistyttää häntä. Good Grief -verkoston toiminnassa käsitellään sekä näitä
tunteita että surua. Käsittelyn aiheena ovat etenkin ympäristöongelmat, mutta
myös muut järkyttävät epäkohdat. Usein nämä erilaiset epäoikeudenmukaisuudet
liittyvätkin yhteen. Esimerkiksi ilmastonmuutos aiheuttaa sekä ekosysteemien
että ihmisyhteisöjen vaurioitumista. Ja toisesta suunnasta katsottuna:
ihmisyhteisöjen toimivuuden heikentäminen huonolla hallinnolla aiheuttaa
samalla heikompaa ilmastonmuutokseen reagoimista.
Good Grief -toiminta esimerkiksi Utahissa osoittautui
niin suosituksi, että osa osallistujista ajoi monta tuntia päästäkseen
kokoontumisiin. Tämä ei ole tietenkään ihanteellista erilaisten
kestävyyskysymysten kannalta (ajankäytön tai ilmastonmuutoksen), joten verkosto
yrittää kannustaa ryhmien perustamista eri seuduille. Verkoston toimintaa
käsiteltiin kiinnostavassa lehtijutussa Yhdysvaltain sääviraston nettisivuilla,
mutta valitettavasti USA:n nykyhallinto poisti ilmastonmuutos-materiaalit
sivuilta. Lehtijuttu on kuitenkin löydettävissä internet archive –hakukoneella (hakuosoitteeksi https://features.weather.com/us-climate-change/utah/).
Mitä
kokoontumisissa tapahtuu?
Vertaisryhmätoiminta etenee askel kerrallaan, eli
kokoontumiskertoja on kymmenen. Suositeltu ryhmäkoko on maksimissaan 15
henkilöä, jotta jakamiselle jää riittävästi tilaa. Internetsivuilla annetaan
käytännön ohjeita keskustelujen fasilitoinnista ja fasilitoija vaihtuu joka
kerralla.
Jokaista askelta kohti on pieni johdantoteksti, joka luetaan yhdessä. Ohjeiden
aluksi korostetaan, että askeleet perustuvat poikkitieteelliseen tarkasteluun,
eikä tilanteen fasilitoijan tarvitse olla terapeutti. Samalla tähdennetään,
että osa ihmisistä voi tarvita näiden tunteiden käsittelyyn myös ammattiapua.
Ryhmätapaamiset rakentuvat vuorotellen tapahtuvalle
jakamiselle. Ryhmää ohjeistetaan, että toisten jakamiselle annetaan tilaa eikä
sitä arvostella. Aluksi ja lopuksi käydään lyhyet kierrokset, jotka auttavat
ryhmädynamiikkaa: esimerkiksi alkuun oma etunimi ja yksi sana, jonka haluaa
tuoda ryhmälle ja lopuksi yksi sana, jolla haluaa tiivistää jotain omasta kokemuksestaan.
Nähdäkseni verkoston 10 askeleen toimintatapa on sangen toimiva.
On kiinnostavaa, että Schmidt ja minä olemme eri tahoilla päätyneet hyvin
samankaltaisiin korostuksiin ympäristötunteiden käsittelyssä. Toki lähdepohja
on osittain sama. Seuraavaksi esittelen lyhyesti verkoston askeleet ja tarjoan
muutaman kirjallisuusviitteen omaan työhöni. Suomennokseni seuraa osittain
AA-askeleiden tyyliä.
10 askeleen
ohjelma
Step 1:
Accept The Problem And Its Severity
Hyväksymme ongelman ja sen vakavuuden.
Vrt. Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo, luku 31:
Tosiasioiden tunnustaminen
Step 2:
Acknowledge That I Am Part Of The Problem As Well As The Solution
Tiedostamme, että olemme osa sekä ongelmaa että sen
ratkaisua.
Vrt. Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo, luku 40:
Anteeksianto ja ambivalenssi
Step 3: Practice Sitting With Uncertainty
Harjoitamme epävarmuuden sietokykyä.
Vrt. Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo, luvut 32-33
Step 4:
Confront My Own Mortality And The Mortality Of All
Kohtaamme oman kuolevaisuutemme ja kaiken elämän
katoavaisuuden.
Vrt. Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo, luvut 17
ja 45
Step 5: Feel My Feelings
Tahdomme aidosti tuntea omat tunteemme.
Vrt. Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo, luku 41,
Ympäristösuruun uskaltautuminen
Step 6:
Do Inner Work
Teemme
tunnetyötä.
Vrt. Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo, luvut 34-36
Step 7:
Take Breaks And Rest As Needed
Pidämme taukoja ja lepäämme tarpeen mukaan.
Vrt. Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo, luvut
33, 46-47
Step 8:
Develop Awareness of Brain Patterns & Perception
Tiedostamme mielemme toimintatapoja.
Vrt. Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo, luvut 3-4,
22-25, 37
Step 9: Show Up
Olemme läsnä, olemme paikalla.
Vrt. Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo, luku 39,
56-57
Step 10:
Reinvest Myself Into Problem-Solving Efforts
Sitoudumme ongelmanratkaisuun.
Vrt. Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo, luvut
55, 63
Syviä ja tärkeitä
teemoja
Tässä 10 kohdan ohjelmassa on useita piirteitä, joita
pidän erityisen tärkeinä ja onnistuneina. Hyviä perusohjeita itsesäätelyyn
löytyy myös muualta (esittelen niitä lisää tässä blogisarjassa myöhemmin
syksyllä), mutta Good Grief uskaltautuu käsittelemään syväjuonteita. Nostan
esiin kolme tällaista aihealuetta:
- Vaikeiden tunteiden potentiaali tunnustetaan: tie
eteenpäin vie niiden läpi, ei niiden ohi.
- Epävarmuuden sietokyvyn tärkeys tuodaan esiin (sekä sen
vaikeus).
- Kuolevaisuuden käsittelyn yhteys ympäristökriisin
kohtaamiseen ymmärretään ja tähän tarjotaan keskusteluvirikkeitä.
On käynyt selkeästi ilmi, että Suomessakin on paljon
tarvetta erilaisille ympäristöahdistuksen käsittelyryhmille. Tarvitaan
ohjattuja ryhmiä: Aalto-yliopistossa toimivan opiskelijoiden ilmastoahdistus-keskusteluryhmän
esittelyä löydät tästä YLE:n uutisesta. Lisäksi toivon, että väki rohkaistuisi
järjestämään Good Grief -tyylisiä vertaisryhmiä myös Suomessa.
Kommentit
Lähetä kommentti