Hyvä suru sentään! (Good Grief Network)


Apua ympäristöahdistuksen käsittelyyn, osa 2
(Osa 1: ”10 suositusta ympäristöahdistuneelle” löytyy täältä)

”Good grief!” huudahtaa Tenavat-sarjakuvassa Jaska Jokunen. Lause on usein suomennettu ”Hyvä tavaton!”. Kirjaimellisesti kyse on surusta. Grief-sanalla on myös kiinnostava yhteys vastoinkäymisiin, vääryyksiin ja valituksiin, joita grievance-sana ilmentää.

Vertaisryhmiä ilmastoahdistukseen

Kaikilla näillä merkityksillä on yhteytensä siihen, että yksi uraauurtava ympäristöahdistuksen käsittelyverkosto on ottanut nimekseen Good Grief Network. Yhdysvaltalainen verkosto välittää kotisivuillaan lukuisia toimintaideoita ja lisätietoresursseja. Sivustolta löytyy esimerkiksi oikein hyödyllinen luettelokirjallisuudesta ja nettilinkeistä. Toiminnan ytimen muodostaa 10 kohdan ohjelmalle perustuva pienryhmätoiminta.

Verkostolla on kaksi perustajajäsentä, Laura Schmidt ja Aimee Reau. Schmidt kehitti alun perin 9 kohdan ohjelman lopputyössään Utahin yliopiston Environmental Humanities -ohjelmassa. Hän oivalsi kaksi pääasiaa: ympäristöasiat ovat lukuisille ihmisille vaikeita tunnetasolla ja tähän tarjotaan erittäin vähän tukea. Schmidt sovelsi omia kokemuksiaan Alkoholistienaikuiset lapset -ryhmistä ja loi AA-tyylisen fasilitoidun vertaisryhmän mallin ympäristöahdistuksen käsittelyyn. Fokuksena on ollut ilmastonmuutos.

Aiheet ja suosio

Sanakirjamääritelmän mukaan ”Good Grief!”-huudahdus ilmaisee järkytystä, yllätystä ja vastenmielisyyttä. Ihminen on kohdannut jotain, joka tyrmistyttää häntä. Good Grief -verkoston toiminnassa käsitellään sekä näitä tunteita että surua. Käsittelyn aiheena ovat etenkin ympäristöongelmat, mutta myös muut järkyttävät epäkohdat. Usein nämä erilaiset epäoikeudenmukaisuudet liittyvätkin yhteen. Esimerkiksi ilmastonmuutos aiheuttaa sekä ekosysteemien että ihmisyhteisöjen vaurioitumista. Ja toisesta suunnasta katsottuna: ihmisyhteisöjen toimivuuden heikentäminen huonolla hallinnolla aiheuttaa samalla heikompaa ilmastonmuutokseen reagoimista.

Good Grief -toiminta esimerkiksi Utahissa osoittautui niin suosituksi, että osa osallistujista ajoi monta tuntia päästäkseen kokoontumisiin. Tämä ei ole tietenkään ihanteellista erilaisten kestävyyskysymysten kannalta (ajankäytön tai ilmastonmuutoksen), joten verkosto yrittää kannustaa ryhmien perustamista eri seuduille. Verkoston toimintaa käsiteltiin kiinnostavassa lehtijutussa Yhdysvaltain sääviraston nettisivuilla, mutta valitettavasti USA:n nykyhallinto poisti ilmastonmuutos-materiaalit sivuilta. Lehtijuttu on kuitenkin löydettävissä internet archive –hakukoneella (hakuosoitteeksi https://features.weather.com/us-climate-change/utah/).



Mitä kokoontumisissa tapahtuu?

Vertaisryhmätoiminta etenee askel kerrallaan, eli kokoontumiskertoja on kymmenen. Suositeltu ryhmäkoko on maksimissaan 15 henkilöä, jotta jakamiselle jää riittävästi tilaa. Internetsivuilla annetaan käytännön ohjeita keskustelujen fasilitoinnista ja fasilitoija vaihtuu joka kerralla. Jokaista askelta kohti on pieni johdantoteksti, joka luetaan yhdessä. Ohjeiden aluksi korostetaan, että askeleet perustuvat poikkitieteelliseen tarkasteluun, eikä tilanteen fasilitoijan tarvitse olla terapeutti. Samalla tähdennetään, että osa ihmisistä voi tarvita näiden tunteiden käsittelyyn myös ammattiapua.

Ryhmätapaamiset rakentuvat vuorotellen tapahtuvalle jakamiselle. Ryhmää ohjeistetaan, että toisten jakamiselle annetaan tilaa eikä sitä arvostella. Aluksi ja lopuksi käydään lyhyet kierrokset, jotka auttavat ryhmädynamiikkaa: esimerkiksi alkuun oma etunimi ja yksi sana, jonka haluaa tuoda ryhmälle ja lopuksi yksi sana, jolla haluaa tiivistää jotain omasta kokemuksestaan.

Nähdäkseni verkoston 10 askeleen toimintatapa on sangen toimiva. On kiinnostavaa, että Schmidt ja minä olemme eri tahoilla päätyneet hyvin samankaltaisiin korostuksiin ympäristötunteiden käsittelyssä. Toki lähdepohja on osittain sama. Seuraavaksi esittelen lyhyesti verkoston askeleet ja tarjoan muutaman kirjallisuusviitteen omaan työhöni. Suomennokseni seuraa osittain AA-askeleiden tyyliä.

10 askeleen ohjelma


Step 1: Accept The Problem And Its Severity
Hyväksymme ongelman ja sen vakavuuden.
Vrt. Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo, luku 31: Tosiasioiden tunnustaminen

Step 2: Acknowledge That I Am Part Of The Problem As Well As The Solution
Tiedostamme, että olemme osa sekä ongelmaa että sen ratkaisua.
Vrt. Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo, luku 40: Anteeksianto ja ambivalenssi

Step 3: Practice Sitting With Uncertainty
Harjoitamme epävarmuuden sietokykyä.
Vrt. Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo, luvut 32-33

Step 4: Confront My Own Mortality And The Mortality Of All
Kohtaamme oman kuolevaisuutemme ja kaiken elämän katoavaisuuden.
Vrt. Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo, luvut 17 ja 45


Step 5: Feel My Feelings
Tahdomme aidosti tuntea omat tunteemme.
Vrt. Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo, luku 41, Ympäristösuruun uskaltautuminen

Step 6: Do Inner Work
Teemme tunnetyötä.
Vrt. Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo, luvut 34-36

Step 7: Take Breaks And Rest As Needed
Pidämme taukoja ja lepäämme tarpeen mukaan.
Vrt. Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo, luvut 33, 46-47

Step 8: Develop Awareness of Brain Patterns & Perception
Tiedostamme mielemme toimintatapoja.
Vrt. Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo, luvut 3-4, 22-25, 37

Step 9: Show Up
Olemme läsnä, olemme paikalla.
Vrt. Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo, luku 39, 56-57

Step 10: Reinvest Myself Into Problem-Solving Efforts
Sitoudumme ongelmanratkaisuun.
Vrt. Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo, luvut 55, 63

Syviä ja tärkeitä teemoja

Tässä 10 kohdan ohjelmassa on useita piirteitä, joita pidän erityisen tärkeinä ja onnistuneina. Hyviä perusohjeita itsesäätelyyn löytyy myös muualta (esittelen niitä lisää tässä blogisarjassa myöhemmin syksyllä), mutta Good Grief uskaltautuu käsittelemään syväjuonteita. Nostan esiin kolme tällaista aihealuetta:
- Vaikeiden tunteiden potentiaali tunnustetaan: tie eteenpäin vie niiden läpi, ei niiden ohi.
- Epävarmuuden sietokyvyn tärkeys tuodaan esiin (sekä sen vaikeus).
- Kuolevaisuuden käsittelyn yhteys ympäristökriisin kohtaamiseen ymmärretään ja tähän tarjotaan keskusteluvirikkeitä.

On käynyt selkeästi ilmi, että Suomessakin on paljon tarvetta erilaisille ympäristöahdistuksen käsittelyryhmille. Tarvitaan ohjattuja ryhmiä: Aalto-yliopistossa toimivan opiskelijoiden ilmastoahdistus-keskusteluryhmän esittelyä löydät tästä YLE:n uutisesta. Lisäksi toivon, että väki rohkaistuisi järjestämään Good Grief -tyylisiä vertaisryhmiä myös Suomessa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

10 suositusta ympäristöahdistuneelle

Miten puhua lapselle ilmastonmuutoksesta?

Vinkkejä ilmastotunteiden käsittelyyn