Ympäristöahdistus ja toivo

”Hätäapu” ja näyteosa laajemmasta materiaalista , joka julkaistaan Biologian ja maantiedon opettajien liiton (BMOL) Toivoa ja toimintaa -hankkeen internetsivuilla talvikaudella 2019-2020:   www.toivoajatoimintaa.fi (tulossa) Laajempi materiaali sisältää akateemisen tausta-artikkelin ”Ilmastokasvatus ja tunteet” (Pihkala 2019a) ja monenlaisia käytännön tehtäviä. Tehtävät liittyvät myös muihin globaalikasvatuksen haasteisiin. Tekijöinä lisäksi Pinja Sipari ja Eeva Kemppainen. Tarkoitettu kasvattajille (laajasti ottaen, sisältäen esim. opettajat) ja heidän kauttaan eri ikäisille. BMOL:n hankkeen kohderyhmänä etenkin yläkoulut ja lukiot. Monia materiaalin osia voi soveltaa esim. alakouluihin ja yliopistoihin. Teksti käyttää ”opiskelija”-sanaa, mutta laadinnassa on ajateltu etenkin varhaisnuoria ja nuoria. Tärkeimpiä lähtökohtia - Lapsilähtöisyys (opiskelijalähtöisyys) Lähtökohtana tulee olla lapsen/nuoren oma tilanne. Aikuisen tehtävänä on kuulostel...

Sitran tuoreen ilmastonmuutos ja tunteet -kyselyn  tuloksissa  riittää perkaamista pitkäksi aikaa. Osallistuin itse kyselyn suunnittelussa erilaisten tunteiden nimeämiseen ja niihin liittyvän dynamiikan pohtimiseen, yhdessä toisten asiantuntijoiden kanssa. Nyt käsillä on mielenkiintoista dataa siitä, miten ihmiset itse arvioivat kokemuksiaan. Se ei toki kerro kaikkea, vaan syvempiäkin haastattelututkimuksia tarvittaisiin, mutta kysely tarjoaa kuitenkin paljon tärkeää tietoa. Kyselyn  uutisoinnissa  on painotettu sitä, että ilmastoahdistus on johtanut toimintaan (esim.  Helsingin Sanomat ). Tätä on selvästi usein tapahtunut.  Sitra itse  (etenkin Markus Terho) on viisaasti korostanut, että monenlaiset tunteet ovat luonnollisia, eikä pidä ylikorostaa ”myönteisten” tunteiden tärkeyttä ”kielteisten” kustannuksella. On tärkeää kuitenkin huomata, että kysely kertoo myös, että ahdistus ei aina johda toimintaan. Ilmastonmuutoksen aiheuttamia pelkotiloja sa...

Idea on yksinkertaisuudessaan tämä: tummanvihreä surunauha ilmaisee, että henkilö kokee ympäristösurua. Miksi? Lukuisat ihmiset kokevat erilaisia surun ja menetyksen tunteita ympäristöongelmien vuoksi. Surun tunteita on kuitenkin usein vaikea näyttää julkisesti. Ympäristösurua on vähätelty ja ihmisten on ollut vaikea löytää sopivia sosiaalisia tilanteita, joissa surua voisi käsitellä. Ympäristösurun nauha tarjoaa matalan kynnyksen mahdollisuuden surun julkiseen ilmaisemiseen. Se voi auttaa ihmistä itseään: tunteiden ilmaiseminen ehkäisee tunteiden ongelmallista patoutumista. Samalla surunauha voi auttaa myös muita ihmisiä. Nauha herättää ihmisissä kysymyksiä: Tunnenko minäkin noita tunteita? Ja miten suhtaudun noihin tunteisiin? Parhaimmillaan nauha voi herättää esiin ihmisissä vahvana piilevää empatiaa. Harva ihminen on niin moukkamainen, että naureskelee toisen surua. Nauha voi johtaa myötätuntoa ilmaiseviin keskusteluihin ja myös keskusteluihin siitä, miten ympäri...

Älä koe itseäsi heikoksi tai epäonnistuneeksi, jos tunnet ympäristöahdistusta. On ymmärrettävää, jos monet vaikeat tunteet tuntuvat noloilta, sillä yhteiskunnassamme pelätään tällaisten tunteiden kokemista. Vaikeat tunteet eivät kuitenkaan ole heikkoutta, vaan terveyttä ja vahvuuksia. Olet tehnyt terveen tilannearvion, jos maailman ongelmien suuruus huolestuttaa sinua. Arvosta ja kunnioita ympäristöahdistustasi. On arvokasta, että olet onnistunut säilyttämään herkkyyttä maailman kivulle. Se merkitsee sitä, että voit kokea myös enemmän iloa, sillä et ole turtunut. Mutta kunnioita ahdistusta siinäkin mielessä, että pidät siihen sopivan etäisyyden. Kannattaa uskaltaa uida tunteiden meressä, mutta ei kannata sukeltaa jatkuvasti pohjamutiin. Et ole yksin. Älä myöskään jää yksin. On lohdullista, että meitä ympäristöahdistuneita on paljon. Toistaiseksi emme usein ole vain löytäneet toisiamme, koska yhteisöissämme ei ole ollut helppoa tunnustaa näitä tunteita. Nyt ovia on auki. Etsi tai...

Maaliskuun alussa on tarjolla harvinainen mahdollisuus: viikonloppu luonnon keskellä, jossa voi käsitellä ympäristöahdistusta ja toivoa. Tunteiden kohtaaminen ja käsittely tarvitsee aikaa. Keskittymisestä ja hiljentymisestä on sitä enemmän hyötyä, mitä vaikeammat aiheet ovat kyseessä. Iloitsen siitä, että pääsen soveltamaan englanninkielisestä kirjallisuudesta löydettyjä ympäristöahdistuksen ja toivon työskentelyjä retriitin puitteissa. Paikka, Heponiemi, palvelee hienosti tarkoitusta: metsä, järvenranta, sauna ja tammisto. Mukana on hyvä tiimi: Mika KT Pajunen ja Ulla Oinonen järjestävät esimerkiksi luontoon liittyvää hartauselämää. Retriitissä tarjotaan mahdollisuus paitsi hiljaa olemiseen, myös yhteiseen työskentelyyn, joissa tunteista puhutaan. Retriitin kehys on kristillinen, mutta haluamme järjestää retriitin niin, että monenlaiset ihmiset kokisivat sen palvelevaksi. Retriittiin voi tulla, vaikkei muuten olisikaan aktiivinen seurakuntaelämään osallistuja. Paikkoja on viel...

Näytelmä tarjoaa laajan kattauksen ympäristöahdistuksen eri muodoista. Samalla esitys rakentaa myös toivon ja voimaantumisen mahdollisuuksia. Näytöksiä on vielä muutama jäljellä tammikuussa, suosittelen. Näyttämölle tuotavien tunteiden kirjo on värikäs. Surua luonnolle aiheutetuista tuhoista. Syyllisyyttä ihmisten erheistä - ja häpeää siitä, miten saatamme olla tällä tavoin toimiva laji. Avuttomuuden tunteita ahdistavaksi koetun tulevaisuuden edessä. Iloa ja voimaantumista luonnossa olemisesta, usein yhdessä toisten kanssa. Tapahtumia ympäröi muovi - tuo elämäntapamme vertauskuvallinen ja samalla hyvin konkreettinen ilmentymä. Muovi tekee kulutuselämämme helpoksi, mutta olemme joutuneet huomaamaan, ettemme pääse siitä eroon. Muovi palaa kummittelemaan Tyynenmeren valtavien muovilauttojen painajaisina. Moni ahdistuu siitä, että mikromuovi tunkeutuu kaloihin, planktoniin ja myös meihin. Muovi voi olla myös tunnusmerkki tukehtumisen pelosta, jota ympäristöahdistus useissa ihm...