Ympäristösurun nauha

Idea on yksinkertaisuudessaan tämä: tummanvihreä surunauha ilmaisee, että henkilö kokee ympäristösurua.

Miksi?

Lukuisat ihmiset kokevat erilaisia surun ja menetyksen tunteita ympäristöongelmien vuoksi. Surun tunteita on kuitenkin usein vaikea näyttää julkisesti. Ympäristösurua on vähätelty ja ihmisten on ollut vaikea löytää sopivia sosiaalisia tilanteita, joissa surua voisi käsitellä.

Ympäristösurun nauha tarjoaa matalan kynnyksen mahdollisuuden surun julkiseen ilmaisemiseen. Se voi auttaa ihmistä itseään: tunteiden ilmaiseminen ehkäisee tunteiden ongelmallista patoutumista. Samalla surunauha voi auttaa myös muita ihmisiä. Nauha herättää ihmisissä kysymyksiä: Tunnenko minäkin noita tunteita? Ja miten suhtaudun noihin tunteisiin?

Parhaimmillaan nauha voi herättää esiin ihmisissä vahvana piilevää empatiaa. Harva ihminen on niin moukkamainen, että naureskelee toisen surua. Nauha voi johtaa myötätuntoa ilmaiseviin keskusteluihin ja myös keskusteluihin siitä, miten ympäristösurua synnyttäviä ongelmia voisi lievittää. Jos ja kun tapa leviää, ihmiset eivät jää niin yksin ympäristösurunsa kanssa, vaan huomaavat, että toisia surevia on paljon (nauhojen havaitseminen) ja että välittäviä ihmisiä (empatiaa ilmaisevat ihmiset) on paljon.

Onko kyse pelkästään surusta?

Surun läpieläminen on prosessi, jossa voi lopulta syntyä paljon voimaantumista. Elämänilon palautuminen on yksi keskeinen suruprosessin tavoite. Ihmiset usein pelkäävät surua, mikä on ymmärrettävää, koska olemme yhteiskunnassamme suurelta osin kadottaneet yhteisen suremisen taidot (vertaa suruajan viettäminen ja surupukujen pitäminen, jotka ovat ikiaikaisia ihmisyhteisöjen tapoja). Suruun uskaltautuminen voi kuitenkin olla vahvasti puhdistava kokemus.

Surun lajit ja vaiheet

Surussa koetaan erilaisia vaiheita. Ne eivät ilmene kaikille samanlaisina ja erilaiset surun syyt vaikuttavat paljon vaiheisiin, mutta tietoisuus toisten ihmisten kokemista samankaltaisista vaiheista on usein lohduttavaa. Ympäristösurun suhteen kaksi merkittävää ja osittain erilaista surun lajia ovat yhtäältä äkillisten menetysten tuoma suru ja toisaalta pitkään kestävien muutosprosessien tuoma suru.

Äkillisten menetysten suru on usein intensiivistä. Esimerkiksi itselle tärkeän olennon tai paikan menettäminen (tai niille tapahtunut vaurio) voi aiheuttaa repivää murhetta. Sellaista surua on kuitenkin myös selkeämpää käsitellä kuin pitkien prosessien tuomaa surua. Ilmastonmuutos on monelle surun aihe, mutta miten surra sellaista, mikä tapahtuu jatkuvasti ja epämääräisesti?

Kuinka pitkään nauhaa pidetään?

Ympäristösurun laji vaikuttaa tähän. Lähtökohta on se, että ihminen pitää nauhaa sen aikaa, kun hän tuntee hyväksi. Sitten, kun suru on saanut riittävästi aikaa, voi nauhan jättää pois.

Ehkä ilmastonmuutoksen surun ilmaisemiseen kehittyy omaa tapakulttuuria? Kenties jokin tietty merkki yhdistettynä ympäristösurun nauhaan? Ilmastosuru on siinä määrin jatkuvaa, että nauhan pitäminen saattaa muodostua joko pitkäaikaiseksi, tai sitten henkilö voi pitää ilmastosurun nauhaa sellaisina aikoina, jolloin ilmastosuru on hänellä enemmän pinnassa.

Miten nauha valmistetaan? Onko sille standardiohjeita?

Toistaiseksi ei. Tälle sivulle lisätään esimerkki-kuvia myöhemmin. Nauha voi olla olkavarteen kiinnitettävä kaistale tai rinnalle kiinnitetty taiteltu nauha.

Esimerkki nauhan herättämästä keskustelusta

- ”Huomasin että sinulla on tuollainen vihreä nauha käsivarressasi. Mikä ihme se on?”

- ”Se on ympäristösurun nauha. Minua surettaa se, että…”

Versio 16.11.2018

(Lue lisää ilmastonmuutoksen muistopaikan tarpeesta täältä.)