Sitran kysely ilmastotunteista

Sitran tuoreen ilmastonmuutos ja tunteet -kyselyn tuloksissa riittää perkaamista pitkäksi aikaa. Osallistuin itse kyselyn suunnittelussa erilaisten tunteiden nimeämiseen ja niihin liittyvän dynamiikan pohtimiseen, yhdessä toisten asiantuntijoiden kanssa. Nyt käsillä on mielenkiintoista dataa siitä, miten ihmiset itse arvioivat kokemuksiaan. Se ei toki kerro kaikkea, vaan syvempiäkin haastattelututkimuksia tarvittaisiin, mutta kysely tarjoaa kuitenkin paljon tärkeää tietoa.

Kyselyn uutisoinnissa on painotettu sitä, että ilmastoahdistus on johtanut toimintaan (esim. Helsingin Sanomat). Tätä on selvästi usein tapahtunut. Sitra itse (etenkin Markus Terho) on viisaasti korostanut, että monenlaiset tunteet ovat luonnollisia, eikä pidä ylikorostaa ”myönteisten” tunteiden tärkeyttä ”kielteisten” kustannuksella. On tärkeää kuitenkin huomata, että kysely kertoo myös, että ahdistus ei aina johda toimintaan. Ilmastonmuutoksen aiheuttamia pelkotiloja sanoo kokevansa 10% suomalaisista ja masentuneisuutta 9%: luvut ovat sangen korkeita. Nuorista 22% kertoo kokeneensa masentuneisuutta ja 19% lamaantuneisuutta (ahdistusta 33%). On tietenkin mahdollista, että ihminen sekä kokee pelkotiloja että toimii, mutta ilmastoahdistuksen kielteisiäkään vaikutuksia ei pidä vähätellä.

Nuorten eli alle 30-vuotiaiden vastaukset ovat muutenkin erittäin mielenkiintoisia ja monin tavoin hälyttäviä. Nuorista 31% kertoo kokevansa syyllisyyttä, kun yli 65-vuotiaista vain 17%; häpeän suhteen samat luvut ovat 26-12, katumuksen 26-10. Faktuaalisesti nuoret eivät ole ehtineet tuottaa ilmastopäästöjä yhtä paljon kuin iäkkäämmät (vaikkeivät nuoretkaan ole puhtaita pulmusia asiassa), joten melkoinen epäsuhta vallitsee syyllisyyden koetussa määrässä.

Asiaan vaikuttaa ilmiselvästi myös kieltämisen ja vähättelyn dynamiikkaa, mutta sen tarkempi tutkiminen vaatii lisätyötä. Monet luonnolliset tunnereaktiot ilmastonmuutoksen uhkaan saavat kyselytuloksissa pienempiä tunnistus-lukuja sitä mukaa kun nuorista edetään kohti vanhempia ikäluokkia. Tähän voi olla monia syitä, alkaen tunteiden tunnistamistaitojen määrästä ja toisaalta koetun ”ontologisen turvallisuuden” määrästä, mutta se, että juuri kieltämiseen liittyviä tunteita tunnistetaan vähemmän, kertonee myös kieltämisen määrästä.

Kysely kertoo, että monet ihmiset ovat onneksi löytäneet keinoja, joiden kautta vaikeiden tunteiden kanssa eläminen on helpottunut. Muutama lisähuomio niihin nostoihin, joita mediassa on tehty kyselystä tässä suhteessa:
1) monet ihmiset kokevat erittäin tärkeäksi lemmikkien ja eläinten kanssa ajan viettämisen. Yleisellä tasolla tätä teemaa on nostettu viime vuosina esiin esimerkiksi posthumanistisessa ympäristötutkimuksessa ja myös sen liittymäkohtia ympäristöahdistuksen käsittelyyn olemme pohtineet tutkijakollegoiden kanssa. Nyt asiasta on myös kyselytietoa.

2) Musiikki, taide ja muu kulttuuri auttavat myös lukuisia ihmisiä. Tämä on ympäristöahdistus-tutkimuksessa pitkään todettu tosiasia, jota myös viime vuosien omat kokemukseni yhteistyöstä taiteilijoiden kanssa ovat tukeneet.

Jatkan kyselyn perkaamista myöhemmissä kirjoituksissa. Kysely toimii materiaalina myös akateemisiin tutkimuksiin.