Kolme ideaa Sivistyspalkinnon kunniaksi

Suurella kiitollisuudella vastaanotan Sivistyspalkinnon 2018. Tässä sen kunniaksi kolme ideaa, jotka ovat vapaasti käytettävissä.

1. Ympäristötoivon palsta

Kuka nostaisi esiin onnistumisia ympäristötyössä? Toivon merkkejä on paljon, mutta ne jäävät usein sivuun päivittäisestä uutisvirrasta. Tässä idea erilaisille medioille: säännöllisesti ilmestyvä Ympäristötoivon palsta, jossa tuodaan esiin pieniä ja suuria onnistumisia. 

(Puhuin tästä myös Vox Helsinki -illassa 7.11.2018, jonka voi katsoa videolta.)

2. Ympäristösurun nauha

Ympäristösurua on monenlaista: joku suree eläimen tai kokonaisen lajin kuolemaa, toinen murehtii ilmastonmuutoksen seurauksia. Surua helpottaa se, jos sen voi tuoda julki. Ihmisyhteisöt ovat ikiaikaisesti kehittäneet tapoja surun yhteisölliseksi käsittelemiseksi. Ympäristösurun nauha on yksi keino tähän. Voit kiinnittää käsivarteen tai rintaan tummanvihreän surunauhan merkiksi siitä, että koet ympäristösurua.

Nauha auttaa Sinua ilmaisemaan tunteitasi ja samalla se auttaa toisia ymmärtämään sinua. Ehkä nauha saattaa johtaa myös keskusteluihin arvoista ja toimintatavoista.

Ympäristösurunauha lanseerataan käyttöön laajemmin perjantaina 30.marraskuuta, jolloin on sekä sukupuuttoon kuolleiden lajien muistotapahtumia että ilmastonmuutoksen surullisuutta ilmaisevia tapahtumia (kuten Itkuvirret ilmastonmuutoksesta klo 18).

Lue lisää ympäristösurun nauhasta tästä linkistä. Surun ilmaiseminen voi olla hyvin puhdistava kokemus, joka vahvistaa myös iloa.

3. Ilmastonmuutoksen kohtaamispaikka

Erilaiset muistopaikat auttavat asioiden kohtaamisessa. Millainen voisi olla paikka, jonka kautta voi käsitellä ilmastonmuutokseen liittyviä tunteita? Taidenäyttelyt ovat usein tarjonneet tällaisia tiloja, mutta tarvetta olisi myös pysyvämmälle paikalle.

Ketkä taiteilijat tai muut toimijat lähtisivät kehittelemään tällaista paikkaa? Olisiko sen hyvä olla merenrannassa vai niityllä, jonka ekosysteemiin ilmastonmuutos on jo vaikuttanut? Olisiko paikka pysyvä vai ympäristönmuutoksen myötä katoava ja jälleen rakennettava? Olisiko niitä yksi vai monia, kenties eri puolilla Suomea?

---

Jos toteutat näitä ideoita, olisi tietenkin hauska kuulla kokemuksiasi. Niitä voi kirjoittaa Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo -kirjan Facebook-sivuille tai lähettää panu.pihkala@helsinki.fi.