Puheenvuoro ilmastomarssilla 20.10.2018

Ilmastomarssi, puheenvuoro, Panu Pihkala, Senaatintori, Helsinki, 20.10.2018

Tänään on toivon päivä! Me elämme radikaalin toivon varassa.

Edustan tänään Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa. Kirkolla on ollut vuodesta 2008 lähtien oma ilmasto-ohjelma ja kirkon piirissä on tehty paljon, mutta yhtä lailla kirkkoa kuin kaikkia yhteiskunnan osa-alueita kohtaa nyt sama haaste: meidän on kerta kaikkiaan päästävä business-as-usual-mallin ulkopuolelle. Hetkeksi koneet seis ja kriisikokous pystyyn. Mitä me aikuisten oikeasti teemme, jotta voimme katsoa itseämme ja lapsiamme silmiin?

On totta, että me emme voi Suomessa tehdä kaikkea. Me emme voi päättää koko maailman puolesta. Mutta me voimme tehdä oman osamme siten, että annamme maailmalle viestin. Me voimme tehdä parhaamme ja me voimme samalla löytää uudenlaisen kelvollisuuden itsemme ja toistemme silmissä. Ajatelkaa: kuinka mahtavaa olisi, jos voisimme olla aidosti ylpeitä itsestämme ja Suomen toiminnasta?

Evankelisluterilainen kirkko haluaa olla tässä mukana. Kirkko on tehnyt uuden ilmastostrategian luonnoksen: ”Hiilineutraali kirkko 2030”. Siis hiilineutraali. Jotta sellainen radikaalius voisi onnistua, tarvitaan seurakunnissa todellista rohkeutta, aivan kuten nyt tarvitaan politiikassa ja kaikilla aloilla.

Tämä torille tänään kokoontunut väkimäärä on toivon merkki. Lukuisat ihmiset välittävät! Ja heitä, meitä on valtavasti myös muualla kuin täällä torilla. Ihmiset aavistavat, että ilmastotyö ei ole pelkkää luopumista, vaan se on mahdollisuus elämän merkityksellisyyden kasvattamiseen. Se on mahdollisuus löytää uusi suhde toisiimme, uusi suhde luontoon ja meitä suurempiin asioihin.

Päättäjät, kuulkaa tämän kokoontumisen ääni: vahvistakaa toivoamme! Me jokainen, tehkäämme parhaamme, jotta toivo voisi kasvaa! Ja auttakoon meitä siinä kaikki korkeammat ja matalammatkin voimat. Kiitos.