Korona ja ympäristöahdistus: eräs haastattelu
Unkarin luterilaisen kirkon ulkoasiain osaston työntekijä Klára Balicza haastatteli minua lehtijuttua varten. Tässä suomenkielinen versio vastauksistani.
1. Olet pitkään tutkinut ilmastonmuutoksen psykososiaalisia ulottovuuksia ja nimen omaan ympäristöahdistusta. Mitä se ilmiö lyhyesti tarkoittaa ja miten nykyinen tilanne liittyy siihen?
Ihmisillä on monenlaisia vaikeita tunteita ja tuntemuksia ympäristökriisiin liittyen. Näitä ei läheskään aina tunnisteta, mutta ne vaikuttavat ihmisten käytökseen ja hyvinvoinnin määrään. Ympäristöahdistus (engl. eco-anxiety) on yleisnimi tällaisille tuntemuksille. Ilmastoahdistus on vuorostaan se osa ympäristöahdistuksesta, joka liittyy vahvasti juuri ilmastoasioihin.
Ympäristöahdistukseen voi liittyä paitsi mahdollisia ahdistusoireita, myös stressiä, pelkoa, surua ja syyllisyyttä, tapauksesta riippuen. Ärtymyksen ja suuttumuksen tunteet ovat myös yleisiä. Nykyinen koronakriisi aiheuttaa ihmisissä monia samanlaisia tunteita. Lisäksi ympäristökriisi ja koronakriisi ovat lopulta yhteenkietoutuneita. Kyse on globaalista, systeemitason kriisistä.
On toki tärkeä huomata, että koronakriisillä ja ympäristökriisillä on myös merkittäviä eroja. Koronavirus on lyhyellä aikavälillä selvästi suurempi uhka, joten se aiheuttaa myös suurempia psyykkisiä vaikutuksia: sekä paniikkia että erilaisia yhteiskunnallisia toimenpiteitä.
2. Miten ihminen voi parhaiten selviytyä kriisistä?
Tarvitaan sekä fyysisiä että henkisiä toimenpiteitä. Fyysinen varautuminen auttaa välttämään virusinfektiota, mutta se luo myös psyykkistä turvallisuuden tunnetta. Henkisellä puolella tarvitaan monia samoja taitoja kuin ympäristöahdistuksen suhteen. Epävarmuuden sietokyky on tärkeässä osassa. Median seuraamisen tuomaa kuormitusta tulisi rajata. Tarvitaan kykyä löytää elämän merkityksellisyyden tunnetta arjen keskeltä, vaikka olosuhteet ovatkin monin tavoin vaikeat. Myötätunto sekä itseä että toisia kohtaan auttaa paljon. Esimerkiksi psykologi Jelena Kecmanovic on kirjoittanut hyvän vinkkilistan korona-ahdistuksen kohtaamisesta: https://theconversation.com/7-science-based-strategies-to-cope-with-coronavirus-anxiety-133207
3. Miten kirkon tarjoama näkökulma ja usko tuo lisäarvoa koronakeskusteluun?
Kriisit nostavat pintaan syviä kysymyksiä elämästä ja kuolemasta. Niiden kanssa pärjääminen vaatii niin kutsuttua eksistentiaalista resilienssiä. Kristinusko rakentaa seuraajilleen omista lähtökohdistaan tämän tason resilienssiä: kykyä käsitellä kuolevaisuutta, pelkoja, syyllisyydentuntoja ja elämän merkityksellisyyskysymyksiä. Kirkon uskossa pidetään kiinni toivosta ja elämän mielekkyydestä kaikissa olosuhteissa. Käytännössä seurakunnat ovat kriisiaikoina erityisen tärkeitä ihmisille, sillä ne tarjoavat sekä yhteisöllisyyttä että syvien tuntojen käsittelymahdollisuuksia. Edes sitten nettihartausten kautta.
4. Mitä on hyvä huomioida, kun puhutaan koronasta lapsille? Miten käsittelette ahdistusta omassa perheessänne?
Sama dynamiikka pätee jälleen ympäristöahdistukseen ja koronaan: on huolehdittava perusturvallisuuden tunteen säilymisestä. Tämä edellyttää sitä, että vanhemmat käsittelevät omia tunteitaan riittävästi aikuisten kesken, jotta he eivät vahingossa välitä epätoivoa tai pelkoa lapsiin. Toisaalta on tärkeää, että vanhemmat kertovat sopivalla tavalla omista tunteistaan. Aikuinen voi esimerkiksi sanoa: "Tunnen surua tämän kriisin vuoksi ja olen tavanomaista ärtyneempi. Se ei johdu mitenkään sinusta."
Omassa perheessämme koronakriisin aikana olemme lisänneet fyysistä yhdessäoloa lasten kanssa ja pyrkineet luomaan turvallisuutta tuovia rutiineja. Pienten poikien kanssa voi painia iloisesti. Teemme joka aamu seinälle päiväohjelman siitä, milloin isä ja äiti ovat vuorotellen tänään etätöissä. Kuulostelemme sitä, miten lapset reagoivat asioihin. Emme salaile kaikkia uutisia, mutta emme laita televisiosta uutisia päälle lasten nähtäville.
Henkilökohtaisesti olen pyrkinyt luomaan mentaalisen mallin, jossa hyväksyn sen, että työteho on heikompi nyt koronakriisin aikana. Kuulostelen omia tuntojani ja lisään tarvittaessa luonnossa liikkumista sekä lepoa. Itsekin rajoitan yksityiskohtaisten uutisten lukemista, sillä huomaan niiden kasvattavan stressiä myös kehollisina reaktioina.
5. Miten Suomen koulujärjestelmä ja opettajat ovat ottaneet aiheen esiin?
Opetushallitus ja monet kasvatusjärjestöt julkaisivat jo maaliskuun alussa ohjeita siitä, miten kasvattajien kannattaisi käsitellä asiaa. Nämä ohjeet rakentuivat perus-psykologisen tiedon varaan siitä, että perusturvallisuus tulee säilyttää, lapsia tulee kuunnella ikään sopivalla tavalla ja välillisiä reaktioita tulee tarkkailla. On esimerkiksi aivan mahdollista, että toisten syyttely ja syntipukkimekanismit lisääntyvät, kuten koulukiusaamisessa. Nyt kun lähes kaikki koululaiset ovat kotona, tilanne on erilainen ja haasteet ovat toisenlaisia. Esimerkiksi ylenpalttisen stressin välttäminen on haaste etäkoulunkäynnin suhteen, kun tilanne on kaikille uusi.
Olen itse ollut mukana Toivoa ja toimintaa -hankkeessa, jossa on luotu välineitä globaalikysymysten herättämien vaikeiden tunteiden käsittelemiseksi. Näitä materiaaleja on nyt sovellettu myös koronakriisin käsittelyyn kasvatuksessa.
1. Olet pitkään tutkinut ilmastonmuutoksen psykososiaalisia ulottovuuksia ja nimen omaan ympäristöahdistusta. Mitä se ilmiö lyhyesti tarkoittaa ja miten nykyinen tilanne liittyy siihen?
Ihmisillä on monenlaisia vaikeita tunteita ja tuntemuksia ympäristökriisiin liittyen. Näitä ei läheskään aina tunnisteta, mutta ne vaikuttavat ihmisten käytökseen ja hyvinvoinnin määrään. Ympäristöahdistus (engl. eco-anxiety) on yleisnimi tällaisille tuntemuksille. Ilmastoahdistus on vuorostaan se osa ympäristöahdistuksesta, joka liittyy vahvasti juuri ilmastoasioihin.
Ympäristöahdistukseen voi liittyä paitsi mahdollisia ahdistusoireita, myös stressiä, pelkoa, surua ja syyllisyyttä, tapauksesta riippuen. Ärtymyksen ja suuttumuksen tunteet ovat myös yleisiä. Nykyinen koronakriisi aiheuttaa ihmisissä monia samanlaisia tunteita. Lisäksi ympäristökriisi ja koronakriisi ovat lopulta yhteenkietoutuneita. Kyse on globaalista, systeemitason kriisistä.
On toki tärkeä huomata, että koronakriisillä ja ympäristökriisillä on myös merkittäviä eroja. Koronavirus on lyhyellä aikavälillä selvästi suurempi uhka, joten se aiheuttaa myös suurempia psyykkisiä vaikutuksia: sekä paniikkia että erilaisia yhteiskunnallisia toimenpiteitä.
2. Miten ihminen voi parhaiten selviytyä kriisistä?
Tarvitaan sekä fyysisiä että henkisiä toimenpiteitä. Fyysinen varautuminen auttaa välttämään virusinfektiota, mutta se luo myös psyykkistä turvallisuuden tunnetta. Henkisellä puolella tarvitaan monia samoja taitoja kuin ympäristöahdistuksen suhteen. Epävarmuuden sietokyky on tärkeässä osassa. Median seuraamisen tuomaa kuormitusta tulisi rajata. Tarvitaan kykyä löytää elämän merkityksellisyyden tunnetta arjen keskeltä, vaikka olosuhteet ovatkin monin tavoin vaikeat. Myötätunto sekä itseä että toisia kohtaan auttaa paljon. Esimerkiksi psykologi Jelena Kecmanovic on kirjoittanut hyvän vinkkilistan korona-ahdistuksen kohtaamisesta: https://theconversation.com/7-science-based-strategies-to-cope-with-coronavirus-anxiety-133207
3. Miten kirkon tarjoama näkökulma ja usko tuo lisäarvoa koronakeskusteluun?
Kriisit nostavat pintaan syviä kysymyksiä elämästä ja kuolemasta. Niiden kanssa pärjääminen vaatii niin kutsuttua eksistentiaalista resilienssiä. Kristinusko rakentaa seuraajilleen omista lähtökohdistaan tämän tason resilienssiä: kykyä käsitellä kuolevaisuutta, pelkoja, syyllisyydentuntoja ja elämän merkityksellisyyskysymyksiä. Kirkon uskossa pidetään kiinni toivosta ja elämän mielekkyydestä kaikissa olosuhteissa. Käytännössä seurakunnat ovat kriisiaikoina erityisen tärkeitä ihmisille, sillä ne tarjoavat sekä yhteisöllisyyttä että syvien tuntojen käsittelymahdollisuuksia. Edes sitten nettihartausten kautta.
4. Mitä on hyvä huomioida, kun puhutaan koronasta lapsille? Miten käsittelette ahdistusta omassa perheessänne?
Sama dynamiikka pätee jälleen ympäristöahdistukseen ja koronaan: on huolehdittava perusturvallisuuden tunteen säilymisestä. Tämä edellyttää sitä, että vanhemmat käsittelevät omia tunteitaan riittävästi aikuisten kesken, jotta he eivät vahingossa välitä epätoivoa tai pelkoa lapsiin. Toisaalta on tärkeää, että vanhemmat kertovat sopivalla tavalla omista tunteistaan. Aikuinen voi esimerkiksi sanoa: "Tunnen surua tämän kriisin vuoksi ja olen tavanomaista ärtyneempi. Se ei johdu mitenkään sinusta."
Omassa perheessämme koronakriisin aikana olemme lisänneet fyysistä yhdessäoloa lasten kanssa ja pyrkineet luomaan turvallisuutta tuovia rutiineja. Pienten poikien kanssa voi painia iloisesti. Teemme joka aamu seinälle päiväohjelman siitä, milloin isä ja äiti ovat vuorotellen tänään etätöissä. Kuulostelemme sitä, miten lapset reagoivat asioihin. Emme salaile kaikkia uutisia, mutta emme laita televisiosta uutisia päälle lasten nähtäville.
Henkilökohtaisesti olen pyrkinyt luomaan mentaalisen mallin, jossa hyväksyn sen, että työteho on heikompi nyt koronakriisin aikana. Kuulostelen omia tuntojani ja lisään tarvittaessa luonnossa liikkumista sekä lepoa. Itsekin rajoitan yksityiskohtaisten uutisten lukemista, sillä huomaan niiden kasvattavan stressiä myös kehollisina reaktioina.
5. Miten Suomen koulujärjestelmä ja opettajat ovat ottaneet aiheen esiin?
Opetushallitus ja monet kasvatusjärjestöt julkaisivat jo maaliskuun alussa ohjeita siitä, miten kasvattajien kannattaisi käsitellä asiaa. Nämä ohjeet rakentuivat perus-psykologisen tiedon varaan siitä, että perusturvallisuus tulee säilyttää, lapsia tulee kuunnella ikään sopivalla tavalla ja välillisiä reaktioita tulee tarkkailla. On esimerkiksi aivan mahdollista, että toisten syyttely ja syntipukkimekanismit lisääntyvät, kuten koulukiusaamisessa. Nyt kun lähes kaikki koululaiset ovat kotona, tilanne on erilainen ja haasteet ovat toisenlaisia. Esimerkiksi ylenpalttisen stressin välttäminen on haaste etäkoulunkäynnin suhteen, kun tilanne on kaikille uusi.
Olen itse ollut mukana Toivoa ja toimintaa -hankkeessa, jossa on luotu välineitä globaalikysymysten herättämien vaikeiden tunteiden käsittelemiseksi. Näitä materiaaleja on nyt sovellettu myös koronakriisin käsittelyyn kasvatuksessa.
Kommentit
Lähetä kommentti