Tiedotteessa ristivetoa: kommentteja Ilmassa ristivetoa -hankkeen kansalaiskyselystä

 

Halutaanko painottaa ristiriitoja vai sitä, mikä on yhteistä? ”Ilmassa ristivetoa – Löytyykö yhteinen ymmärrys?” -hankkeen kansalaiskyselyn tulokset ja tiedote julkaistiin 23.9. Kysely on monin tavoin mielenkiintoinen, mutta harmittelen sitä, että tiedotteessa on haluttu painottaa nimenomaan ristiriitoja. Tulkinnoissa ja tiedotteen otsikoissa on ristivetoa itse kyselytulosten kanssa.

 

YLE:n pyynnöstä kommentoin itsekin kansalaiskyselyn tuloksia 23.9. uutisissa ja tarkemmin asiasta keskustelee toimittaja Jenni Frilander tekstissään. Monitieteellinen tutkimus ihmisten ympäristökäyttäytymisestä luo perustaa ilmiön tarkastelulle, mutta on selvää, että lisätutkimusta tarvitaan. Tässä blogissa nostan esiin muutaman nähdäkseni olennaisen piirteen kyselystä ja sen tulosten julkistamistavasta. Kyselyn merkittävimmät puutteet liittyvät a) kansalaisvaikuttamisen ja äänestyskäyttäytymisen uupumiseen ilmastotekojen joukosta sekä b) valittujen ilmastotekojen summamuuttujan käyttöön, mutta käsittelen ensin kyselystä tiedottamisen yleislinjaa.

 

Ovatko suomalaiset itseriittoisia?

Kyselyn julkistamisessa on haluttu otsikoida raflaavasti se, että 80% suomalaisista kokee elämäntapansa ”jo nyt” ympäristön kannalta kestäväksi. Alaotsikossa todetaan, että ”Ihmiset eivät muuta toimintaansa, vaikka kokevat ristiriitoja”. Edes nuoret eivät tiedotteen mukaan pelasta tilannetta: ”Toisin kuin julkisesta keskustelusta voisi päätellä, nuoret eivät ole ilmastoasenteiltaan yhtenäinen ryhmä. Heidän näkemyksensä ovat lähellä muun väestön ilmastoajattelua.”

 

Tämä kaikki antaa vaikutelman siitä, että suomalaiset ovat itseriittoisia eivätkä tajua, että omaa elämäntapaa tulisi muuttaa entistä kestävämmäksi ympäristön kannalta. Asia on kuitenkin monimutkaisempi.

 

Ensiksi, kyselystä on poimittu vahvasti ongelmia, vaikka kysely tuo esiin myös paljon vahvuuksia. Esiin nostetaan se, että ”Kaksi kolmesta kokee ilmastonmuutoskeskustelun syyllistäväksi” (61%, ei aivan kaksi kolmesta), mutta samassa kappaleessa todetaan, että toimintahalu ilmaston hyväksi on lisääntynyt 62 prosentilla suomalaisista. On tietoinen valinta, kumpaa halutaan korostaa. Kyselyn aineistoista selviää myös, että 77% suomalaisista kiinnostaa julkinen ilmastokeskustelu.

 

Sangen negatiivista ihmiskuvaa tukee myös motiiveihin liittyvä alaotsikkovalinta ”Mahdollisuus säästää rahaa motivoi erilaisia ihmisiä ilmastotekoihin”. Kappaleessa todetaan, että ”Maapallon kantokyvystä huolehtiminen omien lapsien ja tulevien sukupolvien hyväksi on kaikkein yleisin tekijä (45 %), joka lisää suomalaisten halua tehdä ilmastotekoja”. Rahakin on yleinen syy, mutta suurimmaksi motiiviksi piirtyy välittämishalu.

 

Toiseksi, olisi olennaista tietää, miten eri ihmiset ymmärtävät ”jokseenkin kestävän elämäntavan”. Kyselyssä esitettiin ihmisille väite: ”Koen, että elämäntapani on ympäristön kannalta kestävä”, ja siihen 54% vastasi ”jokseenkin samaa mieltä”. 17 prosenttia vastasi ”jokseenkin eri mieltä”. Kyse on siis jonkinlaisesta osittaisesta kestävyydestä. Kysely ei anna mahdollisuutta arvioida sitä, kuinka kestäväksi tämän vaihtoehdon valinneet ihmiset kokivat elämäntapansa. Kenties 40% kestäväksi (jos tuollaisen prosentin voisi määritellä)? Tai ehkä 75%? Arvelen, että moni on halunnut valita kahdesta osittain-vaihtoehdosta (jokseenkin samaa / eri mieltä) ennemmin positiivisen vaihtoehdon: ”jokseenkin samaa mieltä, onhan tässä tullut tehtyä erilaisia valintoja ympäristösyistä”. Arvailuksi menee, koska kyselystä ei voi tätä päätellä. Tähän tosiasiaan nähden on mielestäni liian voimakasta väittää, että ”suomalaiset kokevat elämänsä jo nyt ympäristön kannalta kestäväksi”. Moni kokee, moni ei, ja missä määrin, se vaatii lisäselvitystä.

 

Kolmanneksi, on liian yksioikoisesti tulkittu, että ”ihmiset eivät muuta toimintaansa, vaikka kokevat ristiriitoja”. Vähintäänkin tulisi lisätä tarkentava sana: ”eivät välttämättä / heti / aina muuta toimintaansa”. 30% vastanneista kertoo, ettei koe ristiriitatilanteissa huonoa omatuntoa, koska ”kyseisen toiminnan vaikutukset ovat isossa mittakaavassa todella pieniä” (vastausvaihtoehdon lause). 17% kertoo toteavansa, että ”ristiriidat kuuluvat elämään”. Näistä saadaan yhteismääräksi 47%. 5% reagoi puolustelemalla ja 5% yrittää olla ”ajattelematta koko asiaa”.

 

Kyselyn koosteessa todetaan, että ”enemmistö ei muuta toimintaansa ristiriidoista huolimatta”. 15% pyrkii muuttamaan toimintaansa heti ja 23% joskus tulevaisuudessa. Näistä saadaan yhteismääräksi 38%. Eli heitä, jotka eivät muuta, on 47%, heitä, jotka muuttavat tai pyrkivät muuttumaan, 38%, ja käymistilassa tai defensiivisten reaktioiden vallassa on 10%. Ovathan he, jotka eivät ilmaise muutoshalua, tässä enemmistössä, mutta ei tuo ero valtavan suuri ole; etenkään, jos otetaan huomioon se, millaista ihmisten käyttäytymismuutos on.

 

Käyttäytymismuutos on prosessi

Käyttäytymismuutokset eivät läheskään aina tapahdu nopeasti tai kovin selkeän päätöksen seurauksena. Niihin liittyy usein pitkäkin käymistila, prosessi, jossa muutospaineiden kanssa kipuillaan. Tilanteeseen vaikuttavat sosiaaliset tekijät, persoonallisuuspiirteet, arvot ja moni muu seikka (White et al. 2019). Nähdäkseni kysely kertoo sen, että osa ihmisistä ei aio muuttaa toimintaansa, osa aikoo, ja että monet ihmiset ovat jonkinlaisessa käymistilassa tai muutosprosessissa. Ei tietenkään ole varmaa, että he muuttavat käyttäytymistään ympäristöystävällisemmäksi, mutta itse en lue kyselyn tuloksia yhtä pessimistisesti kuin tiedotteen ja koosteen tekijät.

 

Minkä tasoisista ristiriidoista puhutaan?

Olisi myös hyvin olennaista tietää, millaisia ovat ne ristiriidat, jotka ihmiset hyväksyvät ”toteamalla vain, että ristiriidat kuuluvat elämään”. Joskus tällaisissa reaktioissa ristiriitoihin on kyse itsensä päästämisestä liian helpolla eli tilanteista, joissa voisi tehdä toisinkin, muttei halua. Joskus kyse on tilanteista, joihin ei itse aidosti voi paljoa vaikuttaa: jos asut haja-asutusalueella, sinun voi hyvin olla pakko käyttää autoa, vaikket haluaisi, päästäksesi töihin, koska julkista liikennettä ei yhteiskuntaratkaisujen vuoksi ole.

 

Laajalla tasolla yksilö joutuu nykyään elämään pakosti monien ympäristökäyttäytymiseen liittyvien ristiriitojen keskellä. Ongelmat ovat rakenteellisia ja niihin vaikuttaminen on vaikeaa sekä kestää kauan, ja se vaatii suurten ihmisryhmien ponnisteluja. Tietty ristiriitaisuus ja ambivalenssi on pakko hyväksyä, tai psyykkinen toimivuus on uhattuna. Nykymuodossaan kyselystä ei selviä se, minkä tasoisia ristiriitoja ihmiset hyväksyvät, ja tämä olisi olennainen tieto. Se, että ”Yliopistokoulutuksen käyneet (22 %) käsittelevät ristiriitaa keskimääräistä useammin toteamalla, että ristiriidat kuuluvat elämään”, saattaa olla yhteydessä ilmastokriisin rakenteellisen ristiriitaisuuden ymmärrykseen. Tai sitten akateemiset ihmiset ovat hyviä itsepetoksessa, kuka tietää? Kysely ei kerro.

 

Rakenteellinen vaikuttaminen puuttuu

On hämmentävää, että kyselyssä tiedusteltujen ilmastotekojen listasta uupuvat kokonaan muut kuin kulutusvalinnat ja eräät elämäntapavalinnat. Äänestyskäyttäytyminen ja kansalaisvaikuttaminen eivät ole mukana. Tämä vääristää helposti tulosten tulkintaa.

 

Tiedeyhteisö on tuonut painokkaasti esille, että ongelmat ovat rakenteellisia, systeemitasoisia, ja niiden ratkaisemiseksi tarvitaan muutakin kuin yksilöiden kulutusvalintoja (niitä yhtään väheksymättä). Mutta kyselyissä usein liikutaan yhä vain yksilöiden kulutusvalintojen maailmassa. Tässä on helppo nähdä sellaista yksilökeskeisyyttä ja epäpoliittisuutta, jota humanistis-yhteiskunnalliset ympäristötutkijat kritisoivat (esim. Timothy Jensen, Ecologies of Guilt, 2019).

 

Entistä suurempiin ongelmiin kyselyssä ajaudutaan, kun tämä tietty tekojen joukko asetetaan lukumäärälliseksi mittariksi, jota sitten lasketaan eri ihmisten suhteen: kuinka monta keinoa Jeppe tai Minni valitsi? (Kyselyn kooste, dia 40: ”Kuinka paljon ilmastotekoja [0-8 kpl] eri ryhmät tekevät?) Asia liittyy yhteen viimeisen pointtini eli nuorten roolin suhteen.

 

Eroavatko nuoret muista ikäryhmistä?

Oletetaan esimerkkihenkilöksi Heikki, 18-vuotias nuori. Hän koki syksyllä 2018 voimakkaan ilmastoherätyksen ja on siitä lähtien käyttänyt merkittävän osan ajastaan kansalaisvaikuttamiseen. Kun hän vastaa kyselyyn, hän ei voi ilmaista tätä vaikuttamista mitenkään. Sen sijaan hän saa vastata siihen, onko hän ”Huomioinut ilmastonäkökulman kodin sähkön- ja vedenkulutuksessa sekä lämmityksessä” tai ”Huomioinut ilmastonäkökulman asumiseen ja rakentamiseen liittyvissä valinnoissa (esim. asumismuoto tai rakennusmateriaalit)”. Onko yllättävää, jos Heikki saa lukumäärällisesti kerättyä vähemmän ”ilmastotekojen määrää” (dia 40) kuin 65-vuotias Seppo?

 

On hyvä, että kyselyn yhteydessä tuodaan esiin se, että nuoret eivät ole yksittäinen joukko, vaan heidän keskuudessaan on monenlaisia asenteita ja käyttäytymistapoja. Samaa sanoimme itsekin nuorisotutkija Mikko Piispan kanssa viime viikolla julkaistussa artikkelissamme Tieteessä tapahtuu -lehdessä. Mutta esimerkiksi Nuorisobarometrien valossa vaikuttaa siltä, että nuorten sukupolvien keskimääräisissä asenteissa on kyllä erojakin muihin sukupolviin nähden. Väite ”Nuoret eivät tee muita enemmän ilmastotekoja” vaatii enemmän todistuspohjaa, ennen kuin olen siitä tutkijana vakuuttunut.

 

Lopuksi

Näiden kriittisten huomioiden jälkeen on toki syytä todeta, että hienoa kun ihmisten ilmastokäyttäytymistä ja -asenteita tarkastellaan kyselyiden kautta. Kysely tuo uutta tietoa esimerkiksi niistä seikoista, joita ihmiset kokevat ongelmiksi ilmastoasioiden suhteen, ja ilmastokieltämisen nykytilasta Suomessa. Tutkijana sitä vain toivoisi, että tuloksista ei tehtäisi ylitulkintaa, ja kansalaisena sitä toivoisi, että ristiriitojen sijaan painotettaisiin yhteistä arvoperustaa. Sitäkin on paljon, kaikkien konfliktien keskelläkin.

 

Lisäluettavaa:

White, Katherine, Rishad Habib, and David J. Hardisty. (2019). "How to SHIFT Consumer Behaviors to be More Sustainable: A Literature Review and Guiding Framework." Journal of Marketing 83 (3): 22-49. https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/0022242919825649.

Ojala, Maria. (2020). “To trust or not to trust? Young people’s trust in climate change science and implications for climate change engagement.” Children’s Geographieshttps://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/14733285.2020.1822516

Sitran laaja kansalaiskysely (2019) ilmastonmuutoksesta, tunteista ja käyttäytymisestä: https://www.sitra.fi/uutiset/kestavat-elamantavat-auttavat-ilmastoahdistukseen/

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

10 suositusta ympäristöahdistuneelle

Miten puhua lapselle ilmastonmuutoksesta?

Vinkkejä ilmastotunteiden käsittelyyn