Tiedotteessa ristivetoa: kommentteja Ilmassa ristivetoa -hankkeen kansalaiskyselystä
Halutaanko
painottaa ristiriitoja vai sitä, mikä on yhteistä? ”Ilmassa ristivetoa –
Löytyykö yhteinen ymmärrys?” -hankkeen kansalaiskyselyn tulokset ja tiedote
julkaistiin 23.9. Kysely on monin tavoin mielenkiintoinen, mutta harmittelen sitä, että
tiedotteessa on haluttu painottaa nimenomaan ristiriitoja. Tulkinnoissa ja
tiedotteen otsikoissa on ristivetoa itse kyselytulosten kanssa.
YLE:n
pyynnöstä kommentoin itsekin kansalaiskyselyn tuloksia 23.9. uutisissa ja tarkemmin
asiasta keskustelee toimittaja Jenni Frilander tekstissään. Monitieteellinen
tutkimus ihmisten ympäristökäyttäytymisestä luo perustaa ilmiön tarkastelulle,
mutta on selvää, että lisätutkimusta tarvitaan. Tässä blogissa nostan esiin
muutaman nähdäkseni olennaisen piirteen kyselystä ja sen tulosten
julkistamistavasta. Kyselyn merkittävimmät puutteet liittyvät a) kansalaisvaikuttamisen
ja äänestyskäyttäytymisen uupumiseen ilmastotekojen joukosta sekä b) valittujen
ilmastotekojen summamuuttujan käyttöön, mutta käsittelen ensin kyselystä
tiedottamisen yleislinjaa.
Ovatko suomalaiset
itseriittoisia?
Kyselyn
julkistamisessa on haluttu otsikoida raflaavasti se, että 80% suomalaisista
kokee elämäntapansa ”jo nyt” ympäristön kannalta kestäväksi. Alaotsikossa
todetaan, että ”Ihmiset eivät muuta toimintaansa, vaikka kokevat ristiriitoja”.
Edes nuoret eivät tiedotteen mukaan pelasta tilannetta: ”Toisin kuin julkisesta
keskustelusta voisi päätellä, nuoret eivät ole ilmastoasenteiltaan yhtenäinen ryhmä.
Heidän näkemyksensä ovat lähellä muun väestön ilmastoajattelua.”
Tämä
kaikki antaa vaikutelman siitä, että suomalaiset ovat itseriittoisia eivätkä
tajua, että omaa elämäntapaa tulisi muuttaa entistä kestävämmäksi ympäristön
kannalta. Asia on kuitenkin monimutkaisempi.
Ensiksi, kyselystä on poimittu vahvasti ongelmia,
vaikka kysely tuo esiin myös paljon vahvuuksia. Esiin nostetaan
se, että ”Kaksi kolmesta kokee ilmastonmuutoskeskustelun syyllistäväksi” (61%,
ei aivan kaksi kolmesta), mutta samassa kappaleessa todetaan, että toimintahalu
ilmaston hyväksi on lisääntynyt 62 prosentilla suomalaisista. On tietoinen valinta,
kumpaa halutaan korostaa. Kyselyn aineistoista selviää myös, että 77%
suomalaisista kiinnostaa julkinen ilmastokeskustelu.
Sangen
negatiivista ihmiskuvaa tukee myös motiiveihin liittyvä alaotsikkovalinta ”Mahdollisuus
säästää rahaa motivoi erilaisia ihmisiä ilmastotekoihin”. Kappaleessa todetaan,
että ”Maapallon kantokyvystä huolehtiminen omien lapsien ja tulevien
sukupolvien hyväksi on kaikkein yleisin tekijä (45 %), joka lisää suomalaisten
halua tehdä ilmastotekoja”. Rahakin on yleinen syy, mutta suurimmaksi motiiviksi
piirtyy välittämishalu.
Toiseksi, olisi olennaista tietää, miten eri ihmiset
ymmärtävät ”jokseenkin kestävän elämäntavan”. Kyselyssä
esitettiin ihmisille väite: ”Koen, että elämäntapani on ympäristön kannalta
kestävä”, ja siihen 54% vastasi ”jokseenkin samaa mieltä”. 17 prosenttia
vastasi ”jokseenkin eri mieltä”. Kyse on siis jonkinlaisesta osittaisesta
kestävyydestä. Kysely ei anna mahdollisuutta arvioida sitä, kuinka kestäväksi
tämän vaihtoehdon valinneet ihmiset kokivat elämäntapansa. Kenties 40%
kestäväksi (jos tuollaisen prosentin voisi määritellä)? Tai ehkä 75%? Arvelen,
että moni on halunnut valita kahdesta osittain-vaihtoehdosta (jokseenkin samaa
/ eri mieltä) ennemmin positiivisen vaihtoehdon: ”jokseenkin samaa mieltä,
onhan tässä tullut tehtyä erilaisia valintoja ympäristösyistä”. Arvailuksi
menee, koska kyselystä ei voi tätä päätellä. Tähän tosiasiaan nähden on
mielestäni liian voimakasta väittää, että ”suomalaiset kokevat elämänsä jo nyt
ympäristön kannalta kestäväksi”. Moni kokee, moni ei, ja missä määrin, se
vaatii lisäselvitystä.
Kolmanneksi, on liian yksioikoisesti tulkittu, että ”ihmiset
eivät muuta toimintaansa, vaikka kokevat ristiriitoja”. Vähintäänkin tulisi lisätä tarkentava sana: ”eivät
välttämättä / heti / aina muuta toimintaansa”. 30% vastanneista kertoo, ettei
koe ristiriitatilanteissa huonoa omatuntoa, koska ”kyseisen toiminnan
vaikutukset ovat isossa mittakaavassa todella pieniä” (vastausvaihtoehdon
lause). 17% kertoo toteavansa, että ”ristiriidat kuuluvat elämään”. Näistä
saadaan yhteismääräksi 47%. 5% reagoi puolustelemalla ja 5% yrittää olla ”ajattelematta
koko asiaa”.
Kyselyn
koosteessa todetaan, että ”enemmistö ei muuta toimintaansa ristiriidoista
huolimatta”. 15% pyrkii muuttamaan toimintaansa heti ja 23% joskus
tulevaisuudessa. Näistä saadaan yhteismääräksi 38%. Eli heitä, jotka eivät
muuta, on 47%, heitä, jotka muuttavat tai pyrkivät muuttumaan, 38%, ja
käymistilassa tai defensiivisten reaktioiden vallassa on 10%. Ovathan he, jotka
eivät ilmaise muutoshalua, tässä enemmistössä, mutta ei tuo ero valtavan suuri
ole; etenkään, jos otetaan huomioon se, millaista ihmisten käyttäytymismuutos
on.
Käyttäytymismuutos
on prosessi
Käyttäytymismuutokset
eivät läheskään aina tapahdu nopeasti tai kovin selkeän päätöksen seurauksena.
Niihin liittyy usein pitkäkin käymistila, prosessi, jossa muutospaineiden
kanssa kipuillaan. Tilanteeseen vaikuttavat sosiaaliset tekijät,
persoonallisuuspiirteet, arvot ja moni muu seikka (White et al. 2019). Nähdäkseni kysely
kertoo sen, että osa ihmisistä ei aio muuttaa toimintaansa, osa aikoo, ja että
monet ihmiset ovat jonkinlaisessa käymistilassa tai muutosprosessissa. Ei
tietenkään ole varmaa, että he muuttavat käyttäytymistään
ympäristöystävällisemmäksi, mutta itse en lue kyselyn tuloksia yhtä
pessimistisesti kuin tiedotteen ja koosteen tekijät.
Minkä tasoisista
ristiriidoista puhutaan?
Olisi
myös hyvin olennaista tietää, millaisia ovat ne ristiriidat, jotka ihmiset
hyväksyvät ”toteamalla vain, että ristiriidat kuuluvat elämään”. Joskus tällaisissa
reaktioissa ristiriitoihin on kyse itsensä päästämisestä liian helpolla eli
tilanteista, joissa voisi tehdä toisinkin, muttei halua. Joskus kyse on
tilanteista, joihin ei itse aidosti voi paljoa vaikuttaa: jos asut
haja-asutusalueella, sinun voi hyvin olla pakko käyttää autoa, vaikket
haluaisi, päästäksesi töihin, koska julkista liikennettä ei
yhteiskuntaratkaisujen vuoksi ole.
Laajalla
tasolla yksilö joutuu nykyään elämään pakosti monien ympäristökäyttäytymiseen
liittyvien ristiriitojen keskellä. Ongelmat ovat rakenteellisia ja niihin
vaikuttaminen on vaikeaa sekä kestää kauan, ja se vaatii suurten ihmisryhmien
ponnisteluja. Tietty ristiriitaisuus ja ambivalenssi on pakko hyväksyä, tai
psyykkinen toimivuus on uhattuna. Nykymuodossaan kyselystä ei selviä se, minkä tasoisia
ristiriitoja ihmiset hyväksyvät, ja tämä olisi olennainen tieto. Se, että ”Yliopistokoulutuksen
käyneet (22 %) käsittelevät ristiriitaa keskimääräistä useammin toteamalla, että
ristiriidat kuuluvat elämään”, saattaa olla yhteydessä ilmastokriisin
rakenteellisen ristiriitaisuuden ymmärrykseen. Tai sitten akateemiset ihmiset
ovat hyviä itsepetoksessa, kuka tietää? Kysely ei kerro.
Rakenteellinen
vaikuttaminen puuttuu
On
hämmentävää, että kyselyssä tiedusteltujen ilmastotekojen listasta uupuvat
kokonaan muut kuin kulutusvalinnat ja eräät elämäntapavalinnat.
Äänestyskäyttäytyminen ja kansalaisvaikuttaminen eivät ole mukana. Tämä
vääristää helposti tulosten tulkintaa.
Tiedeyhteisö
on tuonut painokkaasti esille, että ongelmat ovat rakenteellisia,
systeemitasoisia, ja niiden ratkaisemiseksi tarvitaan muutakin kuin yksilöiden kulutusvalintoja
(niitä yhtään väheksymättä). Mutta kyselyissä usein liikutaan yhä vain
yksilöiden kulutusvalintojen maailmassa. Tässä on helppo nähdä sellaista
yksilökeskeisyyttä ja epäpoliittisuutta, jota humanistis-yhteiskunnalliset
ympäristötutkijat kritisoivat (esim. Timothy Jensen, Ecologies of Guilt, 2019).
Entistä
suurempiin ongelmiin kyselyssä ajaudutaan, kun tämä tietty tekojen joukko
asetetaan lukumäärälliseksi mittariksi, jota sitten lasketaan eri ihmisten
suhteen: kuinka monta keinoa Jeppe tai Minni valitsi? (Kyselyn kooste, dia 40: ”Kuinka
paljon ilmastotekoja [0-8 kpl] eri ryhmät tekevät?) Asia liittyy yhteen
viimeisen pointtini eli nuorten roolin suhteen.
Eroavatko nuoret
muista ikäryhmistä?
Oletetaan
esimerkkihenkilöksi Heikki, 18-vuotias nuori. Hän koki syksyllä 2018 voimakkaan
ilmastoherätyksen ja on siitä lähtien käyttänyt merkittävän osan ajastaan
kansalaisvaikuttamiseen. Kun hän vastaa kyselyyn, hän ei voi ilmaista tätä
vaikuttamista mitenkään. Sen sijaan hän saa vastata siihen, onko hän ”Huomioinut
ilmastonäkökulman kodin sähkön- ja vedenkulutuksessa sekä lämmityksessä” tai ”Huomioinut
ilmastonäkökulman asumiseen ja rakentamiseen liittyvissä valinnoissa (esim. asumismuoto
tai rakennusmateriaalit)”. Onko yllättävää, jos Heikki saa lukumäärällisesti
kerättyä vähemmän ”ilmastotekojen määrää” (dia 40) kuin 65-vuotias Seppo?
On
hyvä, että kyselyn yhteydessä tuodaan esiin se, että nuoret eivät ole
yksittäinen joukko, vaan heidän keskuudessaan on monenlaisia asenteita ja
käyttäytymistapoja. Samaa sanoimme itsekin nuorisotutkija Mikko Piispan kanssa
viime viikolla julkaistussa artikkelissamme Tieteessä tapahtuu -lehdessä. Mutta
esimerkiksi Nuorisobarometrien valossa vaikuttaa siltä, että nuorten
sukupolvien keskimääräisissä asenteissa on kyllä erojakin muihin sukupolviin
nähden. Väite ”Nuoret eivät tee muita enemmän ilmastotekoja” vaatii enemmän
todistuspohjaa, ennen kuin olen siitä tutkijana vakuuttunut.
Lopuksi
Näiden
kriittisten huomioiden jälkeen on toki syytä todeta, että hienoa kun ihmisten
ilmastokäyttäytymistä ja -asenteita tarkastellaan kyselyiden kautta. Kysely tuo
uutta tietoa esimerkiksi niistä seikoista, joita ihmiset kokevat ongelmiksi
ilmastoasioiden suhteen, ja ilmastokieltämisen nykytilasta Suomessa. Tutkijana
sitä vain toivoisi, että tuloksista ei tehtäisi ylitulkintaa, ja kansalaisena
sitä toivoisi, että ristiriitojen sijaan painotettaisiin yhteistä arvoperustaa.
Sitäkin on paljon, kaikkien konfliktien keskelläkin.
Lisäluettavaa:
White, Katherine, Rishad Habib, and David J. Hardisty. (2019). "How to SHIFT Consumer Behaviors to be More Sustainable: A Literature Review and Guiding Framework." Journal of Marketing 83 (3): 22-49. https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/0022242919825649.
Ojala, Maria. (2020). “To trust or not to trust? Young people’s trust in climate change science and implications for climate change engagement.” Children’s Geographies. https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/14733285.2020.1822516
Sitran laaja kansalaiskysely (2019) ilmastonmuutoksesta, tunteista ja käyttäytymisestä: https://www.sitra.fi/uutiset/kestavat-elamantavat-auttavat-ilmastoahdistukseen/
Kommentit
Lähetä kommentti