Ympäristöahdistus ja toivo

Surffausta Oulujärvellä, teatteria metsässä keskellä yötä, asiantuntijat iltanuotiolla. Ärjän taidefestarit on kokemus, jota ei ole helppo tiivistää. Ärjän taidefestarit olivat melkoinen voimannäyte kainuulaiselta Vaara-kollektiivilta . Vaatii viitseliäisyyttä ja luovuutta, jotta yli sata ihmistä saadaan kokoontumaan saarelle keskellä Oulujärveä . Ohjelman monipuolisuus herätti kunnioitusta. Taidokasta musiikkia ja teatteria. Keskusteluja asiantuntijoiden kesken ja satunnaisissa kohtaamisissa. Leirintäalue ja hiekkarannat. Muutama rituaali ja yön yli kestävä esitys, johon uppoutuu.  Kokemuksena Ärjä on niin monitahoinen, että en edes yritä antaa tässä kokonaisarviota. Syksyllä Elonkehä-lehdessä Isla Rasinkangas kirjoittaa laajemmin festareista. Tyydyn kolmeen tuokiokuvaan. 1. Itse saari Ärjänsaari on helmi, jonka simpukka on avautumassa. Olen kiertänyt jo pitkään Suomen luontopaikkoja, mutta tämä on yksi vaikuttavimmista. Noin viiden kilometrin mittainen saari on suuri h...

Tikkurilassa on tarjolla 4.3. asti harvinainen mahdollisuus hiljentyä biofilian ja biofobian äärelle. Taiteilija ja ympäristökasvattaja Marika Tomu Kaipainen on koonnut erikoislaatuisen näyttelyn . Valoisa tila jakautuu kahtia. Vasemmalla palaa muistokynttilä potkukelkan luona ja valkoinen vana vie muistotilaisuuden pöydän luo. Oikealla seinällä katsovat omaiset: erilaiset eläimet. Kuka on kuollut? Eteläsuomalainen talvi? Luonto tai osa siitä? Valokuvissakin on väkevästi läsnä sekä elämä että kuolema. Kristo Muurimaan valokuvasta katsovat kuolevan nisäkkään kaihoisat silmät: sika on jätetty kitumaan. Näyttely ei kuitenkaan herätä vain biofobiaa, pelkoa ja kammoa joka saa kääntämään pään poispäin luonnosta, vaan myös biofiliaa, rakkautta elollista kohtaan. Suru ja kiukku voivat olla elämää palvelevia voimia, jotka saavat etsimään yhdessä muutosta. Monet ovat ryhtyneet puolustamaan eläinten oikeuksia nähtyään Muurimaan kuvia. Myös Esa Ringbomin valokuvissa on esimerkkejä ihmisen j...

Maaliskuun alussa on tarjolla harvinainen mahdollisuus: viikonloppu luonnon keskellä, jossa voi käsitellä ympäristöahdistusta ja toivoa. Tunteiden kohtaaminen ja käsittely tarvitsee aikaa. Keskittymisestä ja hiljentymisestä on sitä enemmän hyötyä, mitä vaikeammat aiheet ovat kyseessä. Iloitsen siitä, että pääsen soveltamaan englanninkielisestä kirjallisuudesta löydettyjä ympäristöahdistuksen ja toivon työskentelyjä retriitin puitteissa. Paikka, Heponiemi, palvelee hienosti tarkoitusta: metsä, järvenranta, sauna ja tammisto. Mukana on hyvä tiimi: Mika KT Pajunen ja Ulla Oinonen järjestävät esimerkiksi luontoon liittyvää hartauselämää. Retriitissä tarjotaan mahdollisuus paitsi hiljaa olemiseen, myös yhteiseen työskentelyyn, joissa tunteista puhutaan. Retriitin kehys on kristillinen, mutta haluamme järjestää retriitin niin, että monenlaiset ihmiset kokisivat sen palvelevaksi. Retriittiin voi tulla, vaikkei muuten olisikaan aktiivinen seurakuntaelämään osallistuja. Paikkoja on viel...

Näytelmä tarjoaa laajan kattauksen ympäristöahdistuksen eri muodoista. Samalla esitys rakentaa myös toivon ja voimaantumisen mahdollisuuksia. Näytöksiä on vielä muutama jäljellä tammikuussa, suosittelen. Näyttämölle tuotavien tunteiden kirjo on värikäs. Surua luonnolle aiheutetuista tuhoista. Syyllisyyttä ihmisten erheistä - ja häpeää siitä, miten saatamme olla tällä tavoin toimiva laji. Avuttomuuden tunteita ahdistavaksi koetun tulevaisuuden edessä. Iloa ja voimaantumista luonnossa olemisesta, usein yhdessä toisten kanssa. Tapahtumia ympäröi muovi - tuo elämäntapamme vertauskuvallinen ja samalla hyvin konkreettinen ilmentymä. Muovi tekee kulutuselämämme helpoksi, mutta olemme joutuneet huomaamaan, ettemme pääse siitä eroon. Muovi palaa kummittelemaan Tyynenmeren valtavien muovilauttojen painajaisina. Moni ahdistuu siitä, että mikromuovi tunkeutuu kaloihin, planktoniin ja myös meihin. Muovi voi olla myös tunnusmerkki tukehtumisen pelosta, jota ympäristöahdistus useissa ihm...