Korona-ahdistuksesta ja ympäristöahdistuksesta, osa 2

Tässä blogissa tarkastelen eräitä seikkoja korona-ahdistuksen ja ympäristöahdistuksen suhteista. Laajempi tarkastelu aiheesta löytyy maaliskuun luentovideostani, josta on nyt saatavilla myös tiivistetty englanninkielinen versio. Tässä tekstissä tuon esiin muutaman omakohtaisen havainnon kevään ajalta. Lopuksi mainitsen linkkejä, joista löytyy lisätietoa aihepiiristä.

Asioita, joita olen oppinut ympäristöahdistuksesta koronakriisin vuoksi

1. Asiat, jotka tiedät, mutta joita et halua ajatella.

Olen huomannut, että minulla on näitä paljon koronakriisin suhteen. Esimerkiksi: helmikuun loppupuoliskolla tajusin, että virus tulee leviämään ympäri maailmaa, koska sitä on ollut niin valtavasti Italiassa, jossa käy matkailijoita kaikkialta. Aloitin valmistautumisen, mutta en kuitenkaan halunnut ajatella konkreettisesti kaikkia niitä seurauksia, joita viruskriisistä tulee koittamaan. Helpointa oli ottaa pakollisimmat asiat huomioon ja varautua niihin.

Arvelen, että sama tilanne pätee lukuisiin ihmisiin ympäristöongelmien ja ilmasto-ongelmien suhteen. On yksinkertaisesti liian raskasta ajatella kaikkia todennäköisiä seurauksia. Välttämättömimmät asiat on helpointa ajatella ja tehdä.

Koronakriisin pitkittyessä on ehtinyt ajatella monenlaista, mutta yhä huomaan perustaipumuksen siihen, että useita asioita on vaikea ajatella. On olemassa hyvin todennäköisiä skenaarioita siitä, kuinka poikkeusjärjestelyt tulevat jatkumaan kauan. Esimerkiksi riskiryhmiin kuuluvia läheisiä ei voi kokonaisvaltaisesti tavata vielä pitkään aikaan. Paljon synkemmätkin tapahtumat ovat aivan mahdollisia. Huomaan, että näiden tarkempi ajatteleminen on mielelle yksinkertaisesti hyvin hankalaa. Persoonallisuuspiirteet ja psyykkinen yleistilanne todennäköisesti vaikuttavat merkittävästi tähän dynamiikkaan. Osa juuttuu katastrofisointiin – eli pahimpien skenaarioiden jatkuvaan pyörittelyyn – ja osalle käy kuten itselleni. Sama reagointitapojen erilaisuus näkyy ihmisten reaktioissa ympäristötuhojen uhkaan.

Tahdonvoimalla voi pakottaa itsensä ajattelemaan hyvin vaikeitakin asioita, mutta se vaatii – niin, tahdonvoimaa. Ja tahdonvoima on rajallinen resurssi, etenkin pitkittyneenä poikkeusaikana.

2. Aivojen / mielen kuormittuminen kriisien aikana

Tämä on toinen esimerkki aiheesta, josta itselläni on ollut runsaasti faktatietoa jo aiemminkin, mutta josta koronakriisi on opettanut silti paljon.

Tietokone-vertaus: kun käynnissä on samaan aikaan paljon ohjelmia ja prosesseja, yleinen suoritusteho laskee. Koronakriisin aikana olen huomannut, että kaikenlaisesta mindfulness-tyyppisestä taitovalikoimasta huolimatta kriisiaika vie yllättävän paljon prosessoritehoa. Suorituskyky ei yksinkertaisesti ole yhtä hyvä kuin normaaliaikoina. Pitkäjänteinen taitojen ja tapojen harjoittaminen on lisännyt suorituskykyä (esimerkiksi uutisten rajaaminen tiettyyn osaan päivästä, riittävä liikunta yms.), mutta ei se kaikkea ratkaise.

Erilaiset ahdistukset, kuten ympäristöahdistus, voivat aiheuttaa ihmisessä yllä kuvatun kaltaisen tilan. Osa ihmisistä, esimerkiksi monet nuoret, kokevat ilmastoahdistuksen vuoksi prosessoritehon laskua, jatkuvan kuormituksen vuoksi. Tämä aiheuttaa helposti noidankehiä. Järkevä toiminta auttaisi ahdistuksen lievittämisessä, mutta kun prosessoritehon laskun vuoksi on vaikeampaa tehdä järkevää toimintaa, voi tuloksena olla ahdistuksen entistä suurempi kasvu. Se jälleen heikentää rakentavan toiminnan kykyä – ja kehä on valmis.

3. Pystyvyys ja keskeneräisyys

Kasvava määrä tutkimuksia tarkastelee pystyvyyden tunteen merkitystä ympäristöahdistuksen suhteen. Ihmisiä auttaa se, jos he voivat kokea pystyvänsä vaikuttamaan johonkin merkitykselliseen asiaan. Tämä lisää samalla hallinnan kokemusta ja tunnetta. Arvelen, että tämä dynamiikka lisää entisestään ”coping by doing”-tyyppisten hallintapyrkimysten suosiota. Työnteko on yksi hyvin yleinen tällainen metodi.

Jos ja kun työteho laskee, sillä on seurauksensa ahdistuksenhallinnalle. Tämä on käsittääkseni hyvin yleinen tilanne koronakriisin keskellä. Jos ihminen kokee sekä ympäristöahdistusta että koronastressiä, työtehon lasku voi aiheuttaa ahdistusta molempien suhteen.

Olen itse huomannut, että töihin liittyvän keskeneräisyyden sietäminen on muuttunut vaikeammaksi koronakriisin keskellä. Tutkijan työ yliopistossa vaatii muutenkin hyvin paljon epävarmuuden sietokykyä – aivan kuten niin monet ammatit nykyään. Ehkä saat jostain hankittua tutkimusrahoitusta ensi vuodeksi, ehkä et (tilastojen valossa: todennäköisesti et). Ehkä se tieteellinen artikkeli, jota olet valmistellut puoli vuotta, hyväksytään akateemiseen julkaisuun, tai sitten ei. Jälkimmäinen vaihtoehto voi riippua paitsi omista taidoistasi myös siitä, sattuuko anonyymi vertaisarvioija ymmärtämään tutkimusaihettasi (tämä tosin korostuu ympäristöahdistus-tutkimuksen suhteen).

Nyt, kun maailmantilanteeseen liittyy poikkeuksellista epävarmuutta ja keskeneräisyyttä, se tuntuu heijastuvan myös pienempiin epävarmuuden sietämishaasteisiin. Voin vain arvella, millaista elämä on nyt heille, joiden elämäntilanteeseen liittyy vielä suurempaa epävarmuutta ja uhkakuvia; tai heille, jotka eri syistä kärsivät keskimäärin heikommasta epävarmuuden sietokyvystä (intolerance of uncertainty, IU). Vaikeus sietää epävarmuutta (IU) on yksi tekijä, joka lisää todennäköisyyttä voimakkaaseen ympäristöahdistukseen. Koronakriisin tuoma globaali epävarmuus todennäköisesti pahentaa monien ihmisten ympäristöahdistus-oireita, etenkin tilanteen pitkittyessä. Tästä ei ole vielä tiedossani tutkimusta, mutta pienet kyselyt ovat vahvistaneet oletuksiani asiasta.

Linkkejä ja lisätietoa

Edellisessä blogissani korona-ahdistuksen ja ympäristöahdistuksen suhteesta lupasin päivittää myöhemmin lisätietoa ahdistuksen käsittelyvinkeistä. Pian tuon blogin jälkeen erilaiset asiantuntijatahot julkaisivat niin paljon hyviä materiaaleja, etten kokenut tarpeelliseksi jatkaa omaa tiedotustyötäni aiheesta. Tässä kuitenkin eräitä linkkejä kiinnostuneille ja etenkin lähteitä ympäristöahdistuksen sekä koronakriisin suhteen pohtimiseen.

Yleisiä vinkkejä

Irlannissa tunnettu psykologi Brendan Kelly on ehtinyt julkaista lyhyen kirjasen korona-ahdistuksen käsittelystä.

Mielenterveyspooli on kerännyt luettelon eri tahoista, jotka antavat vinkkejä. Esimerkiksi Mieli ry on julkaissut hyvän vinkkilistan.

Psykologi Nina Lyytinen on tallentanut kotisivuilleen valtavan määrän linkkejä aihepiiriin liittyen.

Suoraa vertailua ympäristöahdistuksen kanssa

Vähitellen on ilmestynyt myös tekstejä, jotka vertailevat ympäristöahdistusta ja korona-ahdistusta. VAROITUS: jos koet voimakasta ympäristöahdistusta, harkitse, oletko valmis näiden tekstien lukemiseen. Osa näistä teksteistä heijastelee sangen syviä vesiä. Samalla ne voivat toimia tärkeinä vertaiskumppaneina, tilanteestasi riippuen.

Toimittaja Heather Hansman pohtii keinoja, joilla koronakriisin aikana voi huolehtia jaksamisestaan. Taustalla on ilmastoahdistuksen ja ympäristökriisin konteksti, mutta Hansmanin tekstityyli ei ole lainkaan ahdistuksen sävyttämä. 

“COVID-19 Put My Climate Anxiety Over the Top”, 25.3.2020, Outside

Toimittaja Mary Annaïse Heglar on kokenut voimakasta ilmastoahdistusta ja selvinnyt eteenpäin sen lamauttavimmista vaiheista. Hänen esseensä ”What Climate Grief Taught Me About the Coronavirus” ruotii vahvoja yhteyksiä korona-ahdistuksen ja ilmastoahdistuksen välillä. Sisältää monien uhkakuvien pohdintaa (ahdistusvaroitus). Heglar julkaisee myös Hot Take -podcastia, jossa pureudutaan syviin teemoihin globaalien kriisien psyykkisten seurausten suhteen. Heglarilla on paljon intersektionaalisia pohdintoja.

Tahot, jotka julkaisevat vinkkimateriaaleja ilmastoahdistukseen, ovat nyt liki kaikki käsitelleet myös korona-ahdistusta. Lisää näitä tahoja löydät Mielenterveysseuralle tekemästäni Ilmastoahdistus-raportista, mutta tässä muutama poiminta.

Eco-anxious Stories on kiinnostava tuore sivusto, jolle kootaan sekä henkilökohtaisia tapauskertomuksia että asiantuntijoiden haastatteluita.

Good Grief -verkosto käsittelee ilmastosurua ja -ahdistusta syvään päähän sukeltaen. Heidän korona-tekstien vinkkilistansa sisältää osin myös romahdus-ajattelijoiden tekstejä, lukeminen omalla vastuulla.

Climate Psychology Alliance on käsitellyt pandemia-teemojen ja ilmastoteemojen yhteyksiä monissa blogeissa. 

Käytännön kirjoja ympäristöahdistuksesta

Tänä keväänä on viimein ilmestynyt myös englanniksi yleistajuisia kirjoja ympäristöahdistuksesta (oman kirjani englanninkielisen version viipyminen on jatkuva henkilökohtaisen angstin aihe, mutta ei siitä nyt enempää). Käsittelen näitä kirjoja tarkemmin jossain tulevassa blogissa tai kirja-arviossa, mutta tässä ensimmäinen vinkki.

Sarah Jacquette Rayn teos A Field Guide to Climate Anxiety: How to Keep Your Cool on a WarmingPlanet (University of California Press) sisältää ilahduttavan paljon pohdintaa siitä, miten burnoutin voisi välttää, vaikka on ilmastotietoinen. Eri tunnesävyjä on mukana kohtalaisen paljon. Oikeudenmukaisuuskysymyksiin ja sosio-ekonomisen kontekstin vaikutukseen kiinnitetään paljon huomiota. Surun tärkeys ymmärretään ja eksistentiaalisen ahdistuksen eräitä piirteitä käsitellään hyvin. Tarkempi analyysi kirjan näkemyksistä toivoon ja syyllisyyteen liittyen vaatii enemmän aikaa ja tilaa, mutta perusnäkemykseltään kirja painottaa enemmän merkityksellisyyttä kuin toivoa (tiukasti määriteltynä).