Ympäristöahdistus ja toivo

Ilmastomarssi, puheenvuoro, Panu Pihkala, Senaatintori, Helsinki, 20.10.2018 Tänään on toivon päivä! Me elämme radikaalin toivon varassa. Edustan tänään Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa. Kirkolla on ollut vuodesta 2008 lähtien oma ilmasto-ohjelma ja kirkon piirissä on tehty paljon, mutta yhtä lailla kirkkoa kuin kaikkia yhteiskunnan osa-alueita kohtaa nyt sama haaste: meidän on kerta kaikkiaan päästävä business-as-usual-mallin ulkopuolelle. Hetkeksi koneet seis ja kriisikokous pystyyn. Mitä me aikuisten oikeasti teemme, jotta voimme katsoa itseämme ja lapsiamme silmiin? On totta, että me emme voi Suomessa tehdä kaikkea. Me emme voi päättää koko maailman puolesta. Mutta me voimme tehdä oman osamme siten, että annamme maailmalle viestin. Me voimme tehdä parhaamme ja me voimme samalla löytää uudenlaisen kelvollisuuden itsemme ja toistemme silmissä. Ajatelkaa: kuinka mahtavaa olisi, jos voisimme olla aidosti ylpeitä itsestämme ja Suomen toiminnasta? Evankelisluterila...

Apua ympäristöahdistuksen käsittelyyn, osa 2 (Osa 1: ”10 suositusta ympäristöahdistuneelle” löytyy täältä ) ”Good grief!” huudahtaa Tenavat-sarjakuvassa Jaska Jokunen. Lause on usein suomennettu ”Hyvä tavaton!”. Kirjaimellisesti kyse on surusta. Grief-sanalla on myös kiinnostava yhteys vastoinkäymisiin, vääryyksiin ja valituksiin, joita grievance-sana ilmentää. Vertaisryhmiä ilmastoahdistukseen Kaikilla näillä merkityksillä on yhteytensä siihen, että yksi uraauurtava ympäristöahdistuksen käsittelyverkosto on ottanut nimekseen Good Grief Network . Yhdysvaltalainen verkosto välittää kotisivuillaan lukuisia toimintaideoita ja lisätietoresursseja. Sivustolta löytyy esimerkiksi oikein hyödyllinen luettelokirjallisuudesta ja nettilinkeistä . Toiminnan ytimen muodostaa 10 kohdan ohjelmalle perustuva pienryhmätoiminta. Verkostolla on kaksi perustajajäsentä, Laura Schmidt ja Aimee Reau. Schmidt kehitti alun perin 9 kohdan ohjelman lopputyössään Utahin yliopiston Environmen...

IPCC:n raportti kutsuu suruun ja toimintaan Se on järkytys. Ympäristöjärkytys, ilmastoshokki. Nimittäin se, miten paljon vaurioita ilmastolle on jo synnytetty ja se, miten valtavasti ihmiskunnan tulisi muuttaa suuntaansa. Miten näitä tietoja ja tunteita käsitellään? Yritämmekö vain purra hammasta ja keskittyä faktoihin? Vahva näkemykseni on, että meidän tulisi käsitellä myös tunteita. Siihen tulisi yhdessä keksiä keinoja. Miten voisimme uskaltaa kokea tunteitamme? Yksi tärkeä keino on ilmastonmuutos-tilanteen käsittely suruprosessina. Surussa on kyse menetyksestä, mutta pohjimmiltaan muutoksesta. Kaikki ei muutu taianomaisesti hyväksi, mutta suru voi myös kirkastaa elämää. Toisin sanottuna: Ilmastotyö ei ole pelkkää luopumista, vaan myös mahdollisuus merkityksellisempään elämään. Surututkija William Worden kiteyttää neljä olennaista tehtävää suruprosesseissa: - Menetyksen kohtaaminen. - Menetykseen liittyvien tunteiden kohtaaminen. - Muuttuneeseen tilanteesee...

Älä koe itseäsi heikoksi tai epäonnistuneeksi, jos tunnet ympäristöahdistusta. On ymmärrettävää, jos monet vaikeat tunteet tuntuvat noloilta, sillä yhteiskunnassamme pelätään tällaisten tunteiden kokemista. Vaikeat tunteet eivät kuitenkaan ole heikkoutta, vaan terveyttä ja vahvuuksia. Olet tehnyt terveen tilannearvion, jos maailman ongelmien suuruus huolestuttaa sinua. Arvosta ja kunnioita ympäristöahdistustasi. On arvokasta, että olet onnistunut säilyttämään herkkyyttä maailman kivulle. Se merkitsee sitä, että voit kokea myös enemmän iloa, sillä et ole turtunut. Mutta kunnioita ahdistusta siinäkin mielessä, että pidät siihen sopivan etäisyyden. Kannattaa uskaltaa uida tunteiden meressä, mutta ei kannata sukeltaa jatkuvasti pohjamutiin. Et ole yksin. Älä myöskään jää yksin. On lohdullista, että meitä ympäristöahdistuneita on paljon. Toistaiseksi emme usein ole vain löytäneet toisiamme, koska yhteisöissämme ei ole ollut helppoa tunnustaa näitä tunteita. Nyt ovia on auki. Etsi tai...

(kuva: IHME Contemporary Art Festival) Ötököillä ja ympäristöahdistuksella on vaikuttavia yhteyksiä. Toukokuun IHME-nykytaidefestivaalit antoivat aihetta pohtia asiaa tarkemmin. Uusimmassa Voima-lehdessä on kirjoitukseni ”Hyönteiskammo ympäristöahdistuksen muotona” (Voima 7/2018, s.40). Siinä käsittelen etenkin punkkeja ja niistä tehtyjä lööppejä. Punkit ovat vaaraksi, mutta ilmiössä yhdistyy monta ulottuvuutta. Iltapäivälehdet myyvät itseään pelolla. Syvemmällä tasolla on kyse siitä, että ilmastonmuutoksen myötä leviävät punkit ovat myös laajemman ympäristöahdistuksen esiinkutsujia. Mutta lukekaa siitä teemasta lisää Voimasta. Olen iloinen tuohon lehteen osallistumisesta, sillä Voima on tehnyt vuosikausia erittäin ansiokasta vastakulttuurista tiedonvälitystä Suomessa. Tässä blogissa kirjoitan lisää IHME-festivaalien työpajasta ja sen herättämistä ajatuksista. Vantaalla elää erikoinen olento: halavasepikkä-kuoriainen. Vilkkaan asutuksen reunoilta löytyy kosteikkoja, joissa...